tiistai 15. toukokuuta 2012

Deiviiii, Deiivi Crockett


Tennesseen tasangoilla ollut on
Cowboy reipas ja huoleton.
Siellä hän halki preerian maan
Ratsasti uljaalla mustangillaan.  
---
Katse kuin kotkalla ja voimaa niin,
Että laajalle mainittiin.

 Aurinko preerian kun kultaan loi,
Banjon ääni jo yössä soi.

Onko se mies vaiko varjo vaan?
Mies kiitää uljaalla mustangillaan. 






 ---

 Sori vaan, Asteri
 

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Hyvää syntymäpäivää mulle toivottaa hän

Ja lahjoittaa viisi sataa jätskiä luusäkkiä!

---
 
Ykköstyttö täyttää tänään vuosia, joten 
Paljon Paljon Paljon Onnea kymmenvuotiaalle Hersylle!

Juhlan kunniaksi taidetaan siirtyä kesätukkaisten klaaniin.. ;)

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Must on tullu urheiluhullu

Kauden talviurheilukuvat on otettu hallikisoissa. Asteri on treenannut Siankäsittelyn SM-kisoihin koko lumisen kauden ja tekniikka on kehittynyt siihen malliin, että nyt otetaan siasta mittaa ihan ison maailman areenalla. Lajia tuntemattomille kerrottakoon, että kansainvälisen tason vastustaja on pitkän mallinen lateksisika, joka läiskyy napakasti pitkin lattioita ja ottelijan poskia. Nyt ei olla enää pehmolelujen luokassa.

Ottelu alkakoon! Huomaa täydellinen keskittyminen suoritukseen.
Ensimmäinen erä päättyy murskalukemiin! Nyt pieni huilitauko ennen finaalia.
Finaalissa tahti kovenee ja pienimmällekään virheelle ei ole sijaa, ottelijalla on lupa käyttää todellisia voimakeinoja sian nujertamiseen.
Ohoh! Hetken näyttää, että sika pääsee niskan päälle, mutta ei peliä ole vielä pelattu!
Kokenut urheilija tietää sallitut otteet, eikä epäröi käyttää niitä.
Ja jälleen Asteri vie voiton! Vastustaja on nujerrettu! Hurraa!!!
Lopuksi vielä kevyt näytösottelu valmentajan kanssa. Ja illalla pokaalien kanssa kotiin.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Estraadilta kajahtaa

Asteri täällä taas, moikka!

Määpä kävin tänään näytelmissä ja arvaatteko mitä? Olin pääosassa! 

Osasin kaikki roolisuoritukset ihan ku vettä vaan ja en oo harjotellu paljo yhtään. Tässä kuvassa mä näytän tolle lyhythäntäselle, miten seisotaan näyttämöllä. Pitää olla jalat maan pinnalla, vaikka oisit miten suuri tähti. Tuntuvat vaan aika paljon antavan arvoa ulkonäölle, vaikka mun mielestä tuommosessa esityksessä pitäis henkiset kyvyt ja roolin sisäistäminen arvostella paljon korkeammalle. Mutta jos nyt ulkonäköasioihin puututaan, niin tsekatkaapa meikäläisen muikeet reisilihakset. En oo suotta treenaillu hyppyjä ja loikkia.
Siellä oli yks kriitikkokin paikalla ja just kun pidin mun Pöydälläseisomis-esitystä, niin se tuli vatkaamaan mun kylkiluita. Aika ronskia, kun ajatellaan miten hankala dialogi tuossa kohtaa on.  :|
Tässä kuvassa näkyy hyvin miten mä osasin hankalan askelkuvionkin kuin vettä vaan, vaikka treenasin ihan pikaseen ennen esitystä. Luonnonlahjakkuus on synnynnäistä, sitä ei vaan voi oppia.
Sanalla sanoen se kriitikko ei kyllä paljon esitystä seurannu. Tässäkin kuvassa se jaarittelee noiden muiden kanssa, vaikka mulla on menossa koko esityksen tunteikkain ja dramaattisin tuijotus kaukaisuuteen. Sivuroolin tyyppi koettaa herättää mua tarinassa sadunomaisesta lumouksesta, mutta onneks mun pokka piti ja katsoin vakaasti tulevaisuuteen.
Se kriitikko oli aika nopee, sain jo ekan arvostelun kotiin luettavaks. Ei se ollu kyllä juonesta saanut mitään irti, keskittyi vaan ihan epäolennaisuuksiin, kuten ulkonäköön. Ihan turhaa palstatilan väärin käyttöä on kirjoittaa, että mä olen vankka ja voimakas narttu (hei pliis: nainen, neito, leidi..) ja mun pää on oikeailmeinen (pitäis varmaan lukea, että oikeamielinen?). Noilla ei ole roolityön kanssa Mitään tekemistä. Ei mitään. 

No, se jatkaa, että mulla on hyvä eturinta ja oikeanlaatuinen karvapeite, mitkä on kyllä kaikilla näkökykyisillä jo tiedossa. Sit näkyy, että ei oo paljon esitystä seurattu, kriitikko kirjoittaa, että liikkuu hyvin sivulta. Mä olin etunäyttämöllä IHAN koko ajan. Ne on kokonaan muut tyypit, joiden paikka on siellä esiripun vieressä.

Ei tää tähän lopu. Se kriitikko kohdisti tän arvostelun suoraan mulle, mutta silti tässä lukee, että: esitetään tänään turhan pulskassa kunnossa. Mä en voi sille mitään, jos nuo sivuosatyypit ei ole sen mieleen, mutta älä pura sitä minuun, hei! Sitä paitsi toi tyyppi, joka mulla on esittelijänä on tosi kaitanen ja siksi päättelen, että kriitiikko on kyllä huilannut valtaosan esityksestä lämpiön puolella.

Koska tää oli ensi-iltaesitys, niin annoin vapaalippuja mun kavereille ja mun uusparasystävä Taimi oli myös sitä mieltä, että esitys oli mielettömän hieno, mutta kriitikko ei tajunnu tästä taidemuodosta mitään.
Mulle on varattuna tälle illalle yksityistilaisuus olkkarin sohvalta, joten vetäydyn sinne seuraamaan Oscareiden jakoa. En oo kyllä ehdolla tänä vuonna, mutta saapa nähdä miten ton Merylin käy, kun se vei yhen pääosan mun nenän edestä.

Ja annan mä anteeks tolle kriitikollekin, koska arvostelun loppuun se oli kuitenkin sujauttanut sanat Erittäin hyvä. Mä niin tiesin sen ja siksi tähän loppuun siteeraan vielä Dame Edith Evansia:

"What I want to give in the theatre is beauty, 
that's what I want to give."

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Päivitystä (joululahja)rintamalta

Kirjoitin joitakin viikkoja sitten koirien joululahjasaaliista ja nyt haluan tehdä päivityksen aiheeseen.

Narupallot ovat edelleen suuria hittejä, ne kestävät leikeissä hyvin ja niitä on vedetty ja viskottu ihan koko rahan edestä. Pallot on kummastakin tietysti nakerreltu pieniksi muruiksi ja sitä myöten siivottu roskiin, mutta ne naruosiot ovat suunnilleen muuttumattomina leikeissä mukana.

Röhköpossulle ei sen sijaan kuulu ihan niin hyvää. Possu röhkötteli iloisesti -ja haluan sanoa: vimmatusti-, kunnes eräänä päivänä sen kurkunpäälle (tai jollekin vastaavalle äänenmuodostuksessa olennaiselle osalle) tapahtui jotain ja se mykistyi. Tästä tehtiin ilmeisesti johtopäätös, että viimeiset hetket ovat käsillä, eikä possu enää kykene puolustautumaan, joten se suolistettiin ja allekirjoittaneen suosiollisella avustuksella jäljelle jäi possun nahka, joka kyllä kelpasi edelleen leikkeihin.

Ja sitten possu, noh, tapaturmaisesti katkesi ja nyt meillä on etupossu ja takapossu ja kummankin saattaa silloin tällöin tavata mietteisiinsä vaipuneena seisoskelemasta keskeltä lattiaa. Alla olevassa kuvassa Asteri on ns. pers-osan kimpussa ja kiihkomielinen ravistelu on juuri hiipumassa, korvat eivät ole pysähtyneet vielä. Takana voi nähdä etupossun, joka rentoutuu leikkimisen tiimellyksessä.
Yllä olevassa kuvassa nähdään myös Asterin rakas Kulta-Aarre, eli Raato/Talja/Orava/Roadkill, jota ei missään tapauksessa vedetä liian kovasti ja jota pidetään muutenkin kuin kukkaa kämmenellä. Ainoa mutka matkassa on ollut otuksen sisään (väkivalloin, sanoisi Asteri) sullottu pilli, jota Asteri ei ole kertaakaan suostunut vinkauttamaan. Tästä syystä Asteri päätyi tekemään Raadolle ystävän teon ja hienovaraisen kirurgisesti poisti pillin tekemällä hännän päähän pienen siistin leikkaushaavan. Pilli, joka ei edelleen päästänyt ääntäkään, sai kyllä jälkikäteen aika raa'an kohtelun ja poistui mukisematta muille vinku(intia?)maille, vaikka elämäntehtävänsä oli varmasti vielä kesken.

Tarkoitus oli kuvata pelkkä Raato ja sen avattu hännänpää, mutta Asteri oli sitä mieltä, että nyt on kuvailtu jo ihan tarpeeksi ja hän vie ystävän parempaan talteen..
"Se ei pidä valokuvaamisesta. Ja se on MINUN."
Meillä on pakkasten takia luvallista riehua myös sisätiloissa ja tässä tämänpäiväistä nujuamista. Hertta leikkii "Olen isoin ja vahvin näillä main" -leikkiä ja Asteri on leikin sivuosanäyttelijä ja sen tehtäviin kuuluu kellahtaa tasaisin väliajoin selälleen.
 
Sitten Asteri päättää, että on aika leikkiä jotain normaalia, kuten vaikka ohikulkijoiden kyttäämistä ja Hertta jää patsastelemaan voittajana.
"Ei tarvii alkaa ryppyileen mulle. Jou."

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Ensimmäinen enkeli, toinen tonkeli...

viides villahousu

---

Joulu ohi ja nyt saa huilata. :D

Kuten jo aiemmin tuli kerrottua, niin siivoaminen on Asterin lempipuuhia ja joulusiivousta tehtäessä sain taltioiduksi tämän kuvan todistusaineistoksi. Paimennustaipumus sai Asterista yliotteen ja se koetti kaikin voimin pitää kaikki neljä palloa yhdessä kasassa (kunpa vaan olisi ollut pidemmät käsivarret!), samalla kun pyrki leikittämään ainakin yhtä, mielellään jopa kahta kerrallaan. Onneksi pallot ottivat ohjat omiin käsiinsä ja vierivät aikaa myöten kukin koloihinsa ja Asteri pääsi huilaamaan. Ei tuommoista stressiä ihan joka päivä kestäisikään.
Jouluaatto valkeni riemuisana, sillä melkein heti herättyä koirat saivat nenänsä eteen paketit, joiden silppuaminen oli tietysti huvi numero yksi (Hertta kaiveli vielä joulun jälkeen viimeisiä lahjapapereita roskapussista repiäkseen ne pitkin lattioita - tiedä vaikka niihin olisi joku lahjakin unohtunut). Asteria oli muistettu pallolla, jonka halki kulki paksu köysi. Nerokas yhdistelmä Asterin lempileluja siis, sitäpaitsi tuo ei niin helposti pyöri mihinkään. Hertan paketista paljastui röhköpossu, josta tuli melkoinen hitti, olkoonkin että se majailee valtaosan ajasta kaapin päällä, sillä Hertta sekä Asteri ovat aavistuksen huolissaan sen ääntelystä. Eihän sillä nyt vaan voi olla kaikki hyvin!
Viimeisestä paketista paljastui valtava luupussi, jota Hertta oli tietysti kytistänyt jo viikkokausia kaapin päältä. Vaikka Hertta piilottikin röhköpossun kyynärpäänsä alle pakettia avatessaan, niin lelut unohtuivat kyllä kummaltakin, kun saivat luut kaltattavakseen.
Joulupäivänä matkustin Pohjois-Karjalaan joulun viettoon ja koirat viettivät sillä aikaa lomaa isännän kanssa. Joensuussa oli tarjolla sijaiskoiraseuraa, jota sai rapsutella kaksin käsin.

Tämä tihviläinen on koirakomppanian uusin tulokas, nimeltään Taimi ja Taiston siskopuoli ja ns. ameriikan serkku (eli amerikanstaffordshirenterrieri). Pieni suloistakin suloisempi naskalihammas, joka aiemmin piiloutui sohvan alle murisemaan minulle, mutta jolle olen nyt (kaikessa vaatimattomuudessani) uusi paras ystävä. ;)
Taisto on välillä vähän hätää kärsimässä, varsinkin kun sen auktoriteettikin on selvästi aliarvostettu. Tässä Taisto murisee (ihan hyväntahtoisesti kylläkin) hampaat irvessä sen minkä kitapurjeista irtoaa, mutta Taimi sen kun kaivelee eilisiä eväitä poskihampaiden välistä. Ei niin mitään väliä millään komenteluilla.:D

Taimi + Taisto = Taimisto :D
Noteeraa mahtavat jenkkakahvat natiaisen persauksissa! ♥
Nandon komenteluilla oli sentään vähän jotain merkitystä yleismaailmallisessa järjestyksenpidossa, muttei sekään voinut ymmärtää miksi tuommoinen otus oli taas pitänyt kotiuttaa (Nando ylenkatsoi Asteriakin viime kesänä). Sohvan nurkkaan pääsi sentään turvaan ja hyvällä mielikuvituksella karkuun pahaa maailmaa.
"Mutta eikö me voitais silti jo lähteä kotiin??"
Joensuun tuomisina oli vielä pakettikasa koirille ja tässä kuvassa kummatkin tämänvuotiset narupallot sekä Asterin "talja", joka on ihan ehdoton hittituote, paha vaan että ihmiset rääkkäävät sitä ja Asteri joutuu sen jatkuvasti pelastamaan (otuksen hännässä on vinkupilli). Lisäksi Hertta sai valtavan suuren luun, jota se sai jo vähän maistella.
Olin vielä ennen joulua sitä mieltä, että Asterista ja Hertasta ei oikein saa kunnollisia ryhmäkuvia, kun ne eivät tahdo poseerata vierekkäin, mutta nyt olen saanut jo pari ihan kohtalaista otosta, joten tiedä vaikka kohta nukkuisivat kainalokkain (no ei nyt sentään). :)
Myrsky on täällä vihdoin talttunut, joten saatetaan jossain välissä lähteä testaamaan uusi koirapuisto!

tiistai 20. joulukuuta 2011

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Hertta ja Asteri 
-tukijoukkoineen-
toivovat kaikille ystäville
oikein paljon herkkuja, 
runsaasti silittäviä käsiä, 
isot kasat paketteja 
sekä lokoisaa ja rauhallista joulun aikaa!

   
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥