Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihalla. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. elokuuta 2012

Kuivausrumpu päättää pesukonserton

Käytiin heinäkuussa tekemässä tämän kesän ensimmäinen ja toistaiseksi ainut mökkivisiitti. Sää oli suosiollinen, aurinko paistoi ja oli muutenkin ihan kiva olla. Jopa niin kiva, että tuli vähän hiki riehuessa.
Mutta mökillä apu on onneksi nopea, napattiin vesilelut messiin ja suunnattiin rantaan "kainaloita huuhtomaan". Aluksi Asteri vähän ujopiimäili ja mietin jo, että itsekö tässä joutuu keräämään helmat korviin ja kahlaamaan aaltoihin heitetyn lelun perään. Toki Asteri sitten haki sen, eihän se nyt mikään nössö sentään ole, vaikka olikin mielestään melkoisessa merihädässä, kun niin älyttömän syvälle piti mennä..
Hertalla sen sijaan ei ollut mitään ongelmia uimisen kanssa, se loiskutteli kerta toisensa jälkeen noutamaan lelun keinuvilta aalloilta.
Eikä Asterillakaan ollut mitään ongelmia sen kanssa, että Hertta kävi hakemassa lelun rantaan. Kun vaan olisi saanut leikkiä sillä lelulla edes hetken.
Jossain vaiheessa Hertta alkoi juoksuttamaan lelua vähän pidemmälle rantaruovikkoon ja viisaasti päättelimme, että ehkä se koettaa kertoa jotain sellaista kuin "nyt ei enää hirveesti jaksais" tai jotain vastaavaa. Kuivalle maalle siirtyminen aiheutti sen, että järven pinta aleni ainakin viisi senttiä ja kummankin koiran matka katkesi siihen, että märän turkin paino veti vääjäämättä jalat alta.
Pakko mennä mittarimatona eteenpäin
 Asteri: Jalat ei kanna vieläkään..
Hertta: Ei munkaan oikein. *hoiper hoiper*
 
Loppulinkous
Surrur rur rur rur.. rur....rur....rur.......rur.... ja kuiva turkki.
"Heheehee, pöhlät. Mä en uinu ollenkaan."

maanantai 5. syyskuuta 2011

Oh, beautiful Loch Ness!

I must sincerely confess, 
That you are the most beautiful to behold, 
With your lovely landscapes and water so cold.

---

Ennen talven tuloa on syytä julkituoda kesäinen tarina, 
jonka sivuosassa 

...on kaunis Loch Höytiäinen ja sen harvoin nähty vesihirviö nimeltään Myfis*.
ja varsinaisissa päärooleissa peistä taittavat 
Kaisla-("miksi mulle nauretaan?")Asteri
 ja "Täällä on sitten SÄÄNNÖT!"-Nando
Lisäksi tarinaan sisältyy Keppi, jonka mielipiteellä ei ole valitettavasti suurtakaan painoarvoa.
---
On siis kuuma kesäinen päivä ja kuten niin monia muitakin, 
myös tarinamme päähenkilöitä houkuttelee hetki vilvoittavien vetten tykönä.
Eikä aikaakaan kun lempeän oleskelun katkaisee 
aivan viattomasti ohitse kellunut pieni Keppi. 
Työvoimatoimistossa sille oli tarjottu runsaasti 
ammatillisia vaihtoehtoja, mutta kohtalo päätti toisin.

Palatkaamme kuitenkin tarinan alkuun. 
Keppi oli siis lipumassa kohti uusia haasteita, 
kun Kaisla-Asteri kohtasi sen.
Ja niin kuin koirien ja keppien yhteiselossa on tavallista, 
kävi tässäkin tarinassa niin, että yhä uudestaan ja uudestaan 
Keppi päätyi lentämään ilman halki, laskeutumaan (melko) hennosti veteen ja uppoamaan hetkeksi pinnan alle. 
Ja juuri kun se, pintaan pompattuaan, sai vedettyä hitusen ilmaa "keuhkoihinsa" (toim.huom. kepeillä ei tiettävästi ole varsinaisia keuhkoja), niin se jo näki valkoisen hammasrivistön sulkeutuvan jälleen ympärilleen.
 
Kaisla-Asteri huvitteli siis keppileikin parissa; loiskutteli keppi suussa rantaan ja kroolasi yhä uudelleen keppiä noutamaan. 
Ja taas rantaan.

Tämänkaltaisesta ilottelusta seurasi luonnollisesti se, 
että Asteri kastui ns. karvanjuuriaan myöten 
ja päätyi aina rantauduttuaan vatkaamaan itsestään ylimääräisen veden pois.
Rantavedessä kahlaileva, ja kauniita kiviä keräilevä Nando ei ollut lainkaan ihastunut lajitoverinsa puuhiin, 
ja vähän väliä se päätyi loikkimaan rantakoivikon suojiin, kun ilmassa alkoi lennellä pisaroita.
- Yh, ei saa RROISKUTTAA!!!
- Mikäs sillekin nyt tuli..?
Tämä toistui kerta toisensa jälkeen ja tarkkakatseisempi läsnäolija olisi voinut huomata Asterin olemuksessa lisääntyvää lällällää-meininkiä ja vastaavasti Nandon suupielessä hieman kiristynyttä hymyntapaista.
Ja juuri siksi kai kävi niin kuin kävi.

Omahyväinen Asteri päätyi jälleen kerran ravistamaan itseään 
ja luiskautti sitä ennen suupielestään Kepin laineelle kellumaan.
Takavasemmalta tuli perinjuurin kasteltu Nando, 
kaappasi Keppirukan ja juoksi pitkin loikkauksin kohti rantakoivikkoa. 
Äimistynyt Asteri järkyttyi moisesta omavaltaisuudesta ja myöhästyi lähdössä pahan kerran.
Kun Asteri viimein tavoitti Nandon, oli Keppiraukka rouskuteltu 
hammastikuiksi, eikä mitään ollut enää tehtävissä! :(
Asteri pyörtyä kumahti keskelle heinikkoa, eikä tointunut ennen kuin iltaruoalle.
Tämän tarinan opetus on se, että jos olet pieni keppi matkalla 
hyväpalkkaiseen työhön, niin seilaa kaukana kotirannasta.

THE END


*vesihirviön koko nimi on Myfatherisswimming

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Popsit ruohoa ja kukkaa, koko päivän siihen hukkaat.

Olipa kerran kesäinen päivä, jolloin Taiston valtasi 
vastustamaton himo nautiskella maan antimilla.
 
 
"Pää'ää, lampaat syö heinää." :P
"En mää'ää mikään lammas kyllä ole." :(
"Ootkos ihan varma? Tuoksut vähän.. heinäiselle.."
"Ja nyt se tauti tarttui minuunkin."

(otsikko on ote runosta Laiska lammas kerroppas)

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Maailmassa ei ole koskaan järjestystä,

Hemuli ajatteli surullisena. 
Eilen oli liian kuuma ja nyt on liian märkää.
(Tove Jansson)
---

Koska en millään kehtaa laittaa kolmatta "aamulla anivarhain" -postausta peräjälkeen ja koska päädyin joutessani siivoilemaan koneella olevia tiedostoja, niin tässä teille kuvallinen kertomus Asterin ensimmäisestä uimaretkestä. Asiaa sivuttiin pienimuotoisesti jo aiemmin viime kesänä, mutta koska löysin kadotetuksi luullut kuvat koneen kätköistä, niin eihän niitä sovi jättää käyttämättäkään.

Kaikkihan alkoi siitä, kun helteinen keskipäivä houkutti meidät kaikki rannalle ja pikkuAsteri pinkaisi Taiston yllyttämänä 
suoraan järveen. 
 

Asterin kunniaksi on sanottava, että se tajusi olosuhteiden muutoksen melko nopeasti.

Joku toinen olisi saattanut vain jatkaa kroolaten.

 Tiskirätin lailla Asterin turkki sanoi ryys ja imaisi litran Höytiäistä mukaansa.

 *ravis ravis ravis ravis*

*ravis ravis ravis ravis ravis ravis*

Mä oon niiiiin märkä

-Mut jos siellä kastuu taas?
-Eikä kastu.

Ja sitten ne kaikki meni uudelleen uimaan ja kukaan ei enää kastunut.
Sen pituinen se.


 Kesä..


kuvat räpsitty siskon järkkärillä (tahtoo oman!!)

lauantai 7. toukokuuta 2011

Hiekka eli santa on maalaji, joka muodostuu..

mineraaleista tai kivennäisrakeista, joiden koko on 0,2–2,0 mm. Yksittäistä raetta nimitetään tässä kokoluokassa hiekanjyväksi. (Lähde: Wikipedia)

---

Edellisten kuvien ottamisen ja julkaisun välillä oli ainakin pari viikkoa, mutta nämä tulevat suoraan uunista (>masuunista>masiinasta>kamerasta -tämä lähinnä selventämään allekirjoittaneen ajatuksenjuoksuakulkua). Tähän voitte nyt nopsasti kuvitella normaalit liirumlaarumit aamuhetkikullankalliista (ks. mallia edellisestä postauksesta), hyppään nimittäin suoraan asiaan.

Otin oman kameran hupparin taskuun ja tällaisia hiekkakuvia saatiin tänään. Hyödyn maksimoimiseksi päätin jäädä dyynin päälle, missä hiekka on pehmeää (no, irtonaisempaa) --> koirat juoksee hitaammin --> saan parempia kuvia! En saata sanoin kuvailla mieleni neroutta. :)
Asteri kaivoi itselleen suunnilleen sata poteroa, joita sain sitten kulkea täyttämässä, ettei kukaan viaton konisaurus (~ heppa) taita kinttujaan niissä.
Enimmät hiekat hangattiin vielä kotipihan kasteiseen nurmikkoon (♥).
"Millon te tuutte leikkimään meijän kaa??!"