Kaivelin koneelta vanhoja kuvia toista koira-aiheista postausta varten ja löysin otoksia Hertasta. Kuvat on otettu vanhan kodin pihassa, joskus monta aikaa sitten. Valokuvausteknisiin seikkoihin ei ehkä kannata kummemmin kiinnittää huomiota, kunhan leikin mv-toiminnolla.
perjantai 31. joulukuuta 2010
maanantai 20. joulukuuta 2010
tiistai 7. joulukuuta 2010
Kuin kaksi marjaa
Hertta
"Hau hau, kuulkaa viestiä yössä:
taas ovat olleet rosvot työssä!
Jalokiviin ne kyntensä iski,
etsimään niitä nyt jokainen piski!"
maanantai 6. joulukuuta 2010
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Juhlapäivän kunniaksi allekirjoittanut sonnustautui säänkestäviin vermeisiin ja marssitti komppanian hiekkakuopalle riehumaan. Talvi oli kumminkin tehnyt melkoiset tepposet, sillä matka tyssäsi puoleen väliin. Umpihangessa kahlaaminen hidasti niin paljon vauhtia, että päädyin leiriytymään dyynin päälle - ja sitä paitsi siellä kuopan pohjalla oli hiihtäjiäkin. Paikasta riippumatta lopputulos oli kuitenkin sama, kasa lumisia koiria.
Kuvien sisältö on valitettavasti vähän surkea, kamera on niin hidas että Asteri on ehtinyt matkustaa Kuubaan ja takaisin ennen kuin saan sen uljaan profiilin ikuistettua. Lumen väri sentään muuttuu dramaattisesti kuvien välillä.
Lunta tuiski koko ajan lisää ja oli sitä ennestäänkin jo yhden (matalavartisen) saappaan varren verran. Hertta pompahteli hangen keskellä kevyesti kuin kukkakedon keijukainen ja kyllä Asterinkin persauslihaksista sen verran ytyä löytyi ettei ihan jumiin jäänyt, olkoonkin että töitä kyllä joutui tekemään kolminkertaisesti Hersyyn verrattuna.
Tällä pysäytetyksi pakotetulla kuvalla oli tarkoitus pelastaa koko blogipostaus, jos yksikään muu kuva ei syystä tai toisesta onnistuisi.
Että tällai täällä tänään juhlitaan. Itsenäisessä Suomessa saa pikkukoiratkin vähän leveillä.
Kuvien sisältö on valitettavasti vähän surkea, kamera on niin hidas että Asteri on ehtinyt matkustaa Kuubaan ja takaisin ennen kuin saan sen uljaan profiilin ikuistettua. Lumen väri sentään muuttuu dramaattisesti kuvien välillä.
Lunta tuiski koko ajan lisää ja oli sitä ennestäänkin jo yhden (matalavartisen) saappaan varren verran. Hertta pompahteli hangen keskellä kevyesti kuin kukkakedon keijukainen ja kyllä Asterinkin persauslihaksista sen verran ytyä löytyi ettei ihan jumiin jäänyt, olkoonkin että töitä kyllä joutui tekemään kolminkertaisesti Hersyyn verrattuna.
Tällä pysäytetyksi pakotetulla kuvalla oli tarkoitus pelastaa koko blogipostaus, jos yksikään muu kuva ei syystä tai toisesta onnistuisi.
Että tällai täällä tänään juhlitaan. Itsenäisessä Suomessa saa pikkukoiratkin vähän leveillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














