Näytetään tekstit, joissa on tunniste nando. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nando. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. elokuuta 2012

Kuivausrumpu päättää pesukonserton

Käytiin heinäkuussa tekemässä tämän kesän ensimmäinen ja toistaiseksi ainut mökkivisiitti. Sää oli suosiollinen, aurinko paistoi ja oli muutenkin ihan kiva olla. Jopa niin kiva, että tuli vähän hiki riehuessa.
Mutta mökillä apu on onneksi nopea, napattiin vesilelut messiin ja suunnattiin rantaan "kainaloita huuhtomaan". Aluksi Asteri vähän ujopiimäili ja mietin jo, että itsekö tässä joutuu keräämään helmat korviin ja kahlaamaan aaltoihin heitetyn lelun perään. Toki Asteri sitten haki sen, eihän se nyt mikään nössö sentään ole, vaikka olikin mielestään melkoisessa merihädässä, kun niin älyttömän syvälle piti mennä..
Hertalla sen sijaan ei ollut mitään ongelmia uimisen kanssa, se loiskutteli kerta toisensa jälkeen noutamaan lelun keinuvilta aalloilta.
Eikä Asterillakaan ollut mitään ongelmia sen kanssa, että Hertta kävi hakemassa lelun rantaan. Kun vaan olisi saanut leikkiä sillä lelulla edes hetken.
Jossain vaiheessa Hertta alkoi juoksuttamaan lelua vähän pidemmälle rantaruovikkoon ja viisaasti päättelimme, että ehkä se koettaa kertoa jotain sellaista kuin "nyt ei enää hirveesti jaksais" tai jotain vastaavaa. Kuivalle maalle siirtyminen aiheutti sen, että järven pinta aleni ainakin viisi senttiä ja kummankin koiran matka katkesi siihen, että märän turkin paino veti vääjäämättä jalat alta.
Pakko mennä mittarimatona eteenpäin
 Asteri: Jalat ei kanna vieläkään..
Hertta: Ei munkaan oikein. *hoiper hoiper*
 
Loppulinkous
Surrur rur rur rur.. rur....rur....rur.......rur.... ja kuiva turkki.
"Heheehee, pöhlät. Mä en uinu ollenkaan."

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Ensimmäinen enkeli, toinen tonkeli...

viides villahousu

---

Joulu ohi ja nyt saa huilata. :D

Kuten jo aiemmin tuli kerrottua, niin siivoaminen on Asterin lempipuuhia ja joulusiivousta tehtäessä sain taltioiduksi tämän kuvan todistusaineistoksi. Paimennustaipumus sai Asterista yliotteen ja se koetti kaikin voimin pitää kaikki neljä palloa yhdessä kasassa (kunpa vaan olisi ollut pidemmät käsivarret!), samalla kun pyrki leikittämään ainakin yhtä, mielellään jopa kahta kerrallaan. Onneksi pallot ottivat ohjat omiin käsiinsä ja vierivät aikaa myöten kukin koloihinsa ja Asteri pääsi huilaamaan. Ei tuommoista stressiä ihan joka päivä kestäisikään.
Jouluaatto valkeni riemuisana, sillä melkein heti herättyä koirat saivat nenänsä eteen paketit, joiden silppuaminen oli tietysti huvi numero yksi (Hertta kaiveli vielä joulun jälkeen viimeisiä lahjapapereita roskapussista repiäkseen ne pitkin lattioita - tiedä vaikka niihin olisi joku lahjakin unohtunut). Asteria oli muistettu pallolla, jonka halki kulki paksu köysi. Nerokas yhdistelmä Asterin lempileluja siis, sitäpaitsi tuo ei niin helposti pyöri mihinkään. Hertan paketista paljastui röhköpossu, josta tuli melkoinen hitti, olkoonkin että se majailee valtaosan ajasta kaapin päällä, sillä Hertta sekä Asteri ovat aavistuksen huolissaan sen ääntelystä. Eihän sillä nyt vaan voi olla kaikki hyvin!
Viimeisestä paketista paljastui valtava luupussi, jota Hertta oli tietysti kytistänyt jo viikkokausia kaapin päältä. Vaikka Hertta piilottikin röhköpossun kyynärpäänsä alle pakettia avatessaan, niin lelut unohtuivat kyllä kummaltakin, kun saivat luut kaltattavakseen.
Joulupäivänä matkustin Pohjois-Karjalaan joulun viettoon ja koirat viettivät sillä aikaa lomaa isännän kanssa. Joensuussa oli tarjolla sijaiskoiraseuraa, jota sai rapsutella kaksin käsin.

Tämä tihviläinen on koirakomppanian uusin tulokas, nimeltään Taimi ja Taiston siskopuoli ja ns. ameriikan serkku (eli amerikanstaffordshirenterrieri). Pieni suloistakin suloisempi naskalihammas, joka aiemmin piiloutui sohvan alle murisemaan minulle, mutta jolle olen nyt (kaikessa vaatimattomuudessani) uusi paras ystävä. ;)
Taisto on välillä vähän hätää kärsimässä, varsinkin kun sen auktoriteettikin on selvästi aliarvostettu. Tässä Taisto murisee (ihan hyväntahtoisesti kylläkin) hampaat irvessä sen minkä kitapurjeista irtoaa, mutta Taimi sen kun kaivelee eilisiä eväitä poskihampaiden välistä. Ei niin mitään väliä millään komenteluilla.:D

Taimi + Taisto = Taimisto :D
Noteeraa mahtavat jenkkakahvat natiaisen persauksissa! ♥
Nandon komenteluilla oli sentään vähän jotain merkitystä yleismaailmallisessa järjestyksenpidossa, muttei sekään voinut ymmärtää miksi tuommoinen otus oli taas pitänyt kotiuttaa (Nando ylenkatsoi Asteriakin viime kesänä). Sohvan nurkkaan pääsi sentään turvaan ja hyvällä mielikuvituksella karkuun pahaa maailmaa.
"Mutta eikö me voitais silti jo lähteä kotiin??"
Joensuun tuomisina oli vielä pakettikasa koirille ja tässä kuvassa kummatkin tämänvuotiset narupallot sekä Asterin "talja", joka on ihan ehdoton hittituote, paha vaan että ihmiset rääkkäävät sitä ja Asteri joutuu sen jatkuvasti pelastamaan (otuksen hännässä on vinkupilli). Lisäksi Hertta sai valtavan suuren luun, jota se sai jo vähän maistella.
Olin vielä ennen joulua sitä mieltä, että Asterista ja Hertasta ei oikein saa kunnollisia ryhmäkuvia, kun ne eivät tahdo poseerata vierekkäin, mutta nyt olen saanut jo pari ihan kohtalaista otosta, joten tiedä vaikka kohta nukkuisivat kainalokkain (no ei nyt sentään). :)
Myrsky on täällä vihdoin talttunut, joten saatetaan jossain välissä lähteä testaamaan uusi koirapuisto!

maanantai 5. syyskuuta 2011

Oh, beautiful Loch Ness!

I must sincerely confess, 
That you are the most beautiful to behold, 
With your lovely landscapes and water so cold.

---

Ennen talven tuloa on syytä julkituoda kesäinen tarina, 
jonka sivuosassa 

...on kaunis Loch Höytiäinen ja sen harvoin nähty vesihirviö nimeltään Myfis*.
ja varsinaisissa päärooleissa peistä taittavat 
Kaisla-("miksi mulle nauretaan?")Asteri
 ja "Täällä on sitten SÄÄNNÖT!"-Nando
Lisäksi tarinaan sisältyy Keppi, jonka mielipiteellä ei ole valitettavasti suurtakaan painoarvoa.
---
On siis kuuma kesäinen päivä ja kuten niin monia muitakin, 
myös tarinamme päähenkilöitä houkuttelee hetki vilvoittavien vetten tykönä.
Eikä aikaakaan kun lempeän oleskelun katkaisee 
aivan viattomasti ohitse kellunut pieni Keppi. 
Työvoimatoimistossa sille oli tarjottu runsaasti 
ammatillisia vaihtoehtoja, mutta kohtalo päätti toisin.

Palatkaamme kuitenkin tarinan alkuun. 
Keppi oli siis lipumassa kohti uusia haasteita, 
kun Kaisla-Asteri kohtasi sen.
Ja niin kuin koirien ja keppien yhteiselossa on tavallista, 
kävi tässäkin tarinassa niin, että yhä uudestaan ja uudestaan 
Keppi päätyi lentämään ilman halki, laskeutumaan (melko) hennosti veteen ja uppoamaan hetkeksi pinnan alle. 
Ja juuri kun se, pintaan pompattuaan, sai vedettyä hitusen ilmaa "keuhkoihinsa" (toim.huom. kepeillä ei tiettävästi ole varsinaisia keuhkoja), niin se jo näki valkoisen hammasrivistön sulkeutuvan jälleen ympärilleen.
 
Kaisla-Asteri huvitteli siis keppileikin parissa; loiskutteli keppi suussa rantaan ja kroolasi yhä uudelleen keppiä noutamaan. 
Ja taas rantaan.

Tämänkaltaisesta ilottelusta seurasi luonnollisesti se, 
että Asteri kastui ns. karvanjuuriaan myöten 
ja päätyi aina rantauduttuaan vatkaamaan itsestään ylimääräisen veden pois.
Rantavedessä kahlaileva, ja kauniita kiviä keräilevä Nando ei ollut lainkaan ihastunut lajitoverinsa puuhiin, 
ja vähän väliä se päätyi loikkimaan rantakoivikon suojiin, kun ilmassa alkoi lennellä pisaroita.
- Yh, ei saa RROISKUTTAA!!!
- Mikäs sillekin nyt tuli..?
Tämä toistui kerta toisensa jälkeen ja tarkkakatseisempi läsnäolija olisi voinut huomata Asterin olemuksessa lisääntyvää lällällää-meininkiä ja vastaavasti Nandon suupielessä hieman kiristynyttä hymyntapaista.
Ja juuri siksi kai kävi niin kuin kävi.

Omahyväinen Asteri päätyi jälleen kerran ravistamaan itseään 
ja luiskautti sitä ennen suupielestään Kepin laineelle kellumaan.
Takavasemmalta tuli perinjuurin kasteltu Nando, 
kaappasi Keppirukan ja juoksi pitkin loikkauksin kohti rantakoivikkoa. 
Äimistynyt Asteri järkyttyi moisesta omavaltaisuudesta ja myöhästyi lähdössä pahan kerran.
Kun Asteri viimein tavoitti Nandon, oli Keppiraukka rouskuteltu 
hammastikuiksi, eikä mitään ollut enää tehtävissä! :(
Asteri pyörtyä kumahti keskelle heinikkoa, eikä tointunut ennen kuin iltaruoalle.
Tämän tarinan opetus on se, että jos olet pieni keppi matkalla 
hyväpalkkaiseen työhön, niin seilaa kaukana kotirannasta.

THE END


*vesihirviön koko nimi on Myfatherisswimming

tiistai 3. elokuuta 2010

Täältä me taas tullaan! (sis. Mökkeilyä, osa 2.)

 
Ja toivotaan elokuulle vähemmän helteitä ja enemmän koiranilmoja!

---

Tänä kesänä me onkin mökkeilty koirien kanssa paljon enemmän kuin viime kesänä. Ja koska "Mökkeilyä, osa 1" tuli jo julkaistua, niin pistetään osa 2 myös pakettiin. Hyvissä ajoin ennen ensilumia..

Seuraavat kuvat on otettu juhannuksena, jonka kunniaksi Herttakin sai kesätukan.


Mitään kummempaa juhannusohjelmaa meillä ei ollut. Isot tytöt huolehtivat keskenään kilpalaulannastapissaamisesta, mutta Asteri ei moisesta tajunnut mitään.


Muutoin sitten lojuttiin aikalailla näin


..paitsi välillä leikittiin näin


(ei varmaan tarvitse enää kertoa, että Nando leikkii tuossa ihan omaa leikkiään (jonka nimi on "Taustalla juoksenteleva dobermanni"), eikä parhaalla tahdollakaan noteeraa muiden remuamista, saati että Osallistuisi siihen!)

---

Asterin kasvukuulumisista sen verran, että kaikki hampaat on onnistuneesti vaihdettu isompiin. Ja syytä onkin, sillä alkuperäiset olivat tätä kokoluokkaa.. :P


Niin ja Asteri toki uikin jo ihan niin kuin isot koirat konsanaan, kuvatodisteita tästä ei taida olla olemassa. :)

---

Kesä on kiva.