Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnustus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

8 asiaa Asterista











Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Kissanpoikaset Ester, Felix ja Magnus olivat muistaneet Asteria ja Herttaa tunnustuksella, vaikka meillä täällä ollaankin viime aikoina oltu niin kovin hissuksiin. Kiitos siis sinne ja maharapsutuksia lähettäjille. ♥ Tämä tunnustus jatkaa matkaansa Asterin Sakari-veljelle ja Aava-siskolle, jotka saavat samalla onnentoivotukset kaikesta maineesta ja kunniasta mitä ovat niittäneet viime aikoina. Loput sisarukset sekä pentueen vanhemmat saavat viedä tunnustuksen myös mukanaan - heidän blogiosoitteitaan ei ole tallessa tällä koneella, siksi ei suoria linkkejä, sori. :/ Kahdeksaa noista ei taida ihan tulla, mutta jos nyt esimerkiksi Taisto Pikkarainen  haluaisi tunnustuksen itselleen jonnekin (kröhöm) kiikuttaa, niin se sopisi meille oikein hyvin myös.

Aiemmin saatuun tunnustukseen sain aikaiseksi kirjoittaa seitsemän asiaa vain Hertan osalta, joten on ihan oikeutettua, että tällä kertaa kerrotaan kahdeksan asiaa Asterista.

1. Kaikki Monet ovat varmaan nähneet kuvia vahtiAsterista, joka tuijottaa ikkunasta pihalle ja kytistää pahamaineisia ohikulkijoita. Ettepä kuitenkaan tienneet sitä, että iltaisin kyttääjästä kuoriutuu ErikoisTarkkaAgenttiAsteri, jonka röntgenkatsetta ei suljetutkaan verhot pidättele.
2. Asteri aktivoituu muutenkin iltaisin ja silloin sen ykköslelu on kaikki sataan kertaan revityt ja mutustelusta lismaantuneet riekaleiset rätit, joita -ennen niin somista- leluista on enää jäljellä. Parhaita kaikista ovat paripuolikkaista sukista askarrellut myttypallot, joita ensin itsenäisesti imeskellään ja sitten litimärkinä tuodaan ihmisille syliin, jotta niillä voitaisiin leikittää Hänen Keisarillista Korkeuttaan. Leluista myös pallot on tosi kivoja, mutta ne pahalaiset pyörivät ihan aina ulottumattomiin sohvan alle. Tästä syystä Asteri on siivoojan ahkera apulainen, sillä ennemmin tai myöhemmin imuri tuuppaa jonkun pallon jostain esille!
3. Silloin kun ihmiset syövät, on Asterin paikka sohvan selkänojalla vahtimassa ruokailun sujumista. Tämä on tuttu juttu jo aiemmilta ajoilta, mutta ruokailun aikana Asteri ottaa yleensä ns. seitsemän sekunnin salamatirsat. Vaihtoehtoisesti se voi myös vaipua jonkinmoiseen ruoantuoksutranssiin, mutta tästä ei ole oikein vedenpitäviä todisteita.
4. Asteri, joka on siis talouden pienin ja matalajalkaisin, mahtuu sinne minne kukaan muu ei vapaaehtoisesti mene. Tästä syystä sohvapöydän alta kulkeva näppärä ohituskaista on nimetty Asterin kujaksi.

5. Jos meillä jotain osataan, niin odottaa ruokaa. Se taito on kaikilla yhtälaisesti hallussa ja pienimpänä Asteri sulloutuu aina eturiviin. Herttaa paremmin Asteri sen sijaan osaa Pois keittiöstä -käskyn, joka merkitsee sitä, että koirat odottavat pienen keittiön ulkopuolella (lattiassa on raja), jos/kun joku on kokkaamassa.
6. Asteri tulee aina vessaan kaveriksi, jos se vaan lasketaan mukaan. Yleensä on kyllä itselle helpompaa todeta Asterille, että "Käyn vaan vessassa, odota siinä". Jos hiippailen keskellä yötä vessaan, niin pimeydestä kuuluu takuuvarmasti kynsien rapse, joka kertoo, että seuralainen on tulossa mukaan. Silloin en raaski jättää sitä oven ulkopuolelle, koska se nyt kuitenkin on herännyt umpiunesta ja kipittänyt erehtymättä koko pimeän  talon halki, ettei minun tarvitse mennä yksin. Yleensä se simahtaa samantien vessan lattialle ja herää taas, kun ollaan lähdössä pois.
(-Alla oleva kuva on siinä mielessä lavastettu, että vaikka kuva on otettu pöntöllä istuen, niin ei sentään kesken asioinnin, vaan ihan asioikseni kävin sen ottamassa. Asteri ei kyllä nähnyt tilanteessa suurtakaan eroa, vaan lysähti samantien vakiopaikalleen. :D )
7. Asterille -niin kuin Hertallekin- on kertynyt pitkä litania lempinimiä, joten tässä tulee niistä osa. Itsestään selviä nimijohdannaisia ovat Asteripasteri, Asteroidi, Astriikki, Astrid von Pastrid, Azerbaitsan, Astapasta (tai Pasta-Asta) tai Voimariini-margariini-asteriini-glyseriini.. (nimeä voi jatkaa mielensä ja kykyjensä mukaan). Pentuaikana naksuttelin kieltäni Asterin huomion herättämiseksi ja siitä jalostui niksnaks-kutsu, josta myöhemmin syntyi lempinimi Nakkeri sekä myös aavistuksen epäpoliittinen Nikkerinakkeri (vrt. nigger). Joensuun sisko on lanseerannut myös nimen Aapelikaapeli, tai pelkkä Kaapeli. Monelle mystisin lempinimi syntyi kun sisäsiisteys ei ollut Asterilla ihan täysin hallussa ja se oli usein aamuyöllä kakannut sisälle. Tästä seurasi toruva nimitys "Sisällekakkaaja" (lausuttu hyvin matalalla äänellä), joka jatkojalostui muotoon Innerpooper, josta sitten seurasi varsinainen lempinimi eli Imppa. X)
8. Asteri ei yleensä nirsoile herkkupalojen kanssa, mutta toisin, kuin kaiken tarjotun automaattisesti nielevä Hertta, Asteri yleensä ottaa tuntemattoman makupalan hampaidensa väliin, juoksee tasaista Mikään-ei-häiritse-minua-nyt -ravia eteisen matolle ja perehtyy vasta siellä tarkemmin asian syömäkelpoisuuteen. Liittynee johonkin koirille sisäänrakennettuun juttuun, että makkaranpalojen kanssa sen ei koskaan tarvitse toimia näin.
"Anna ruokaa"

perjantai 4. helmikuuta 2011

7 asiaa minusta: Hertta

Elinan blogista löytyi meille Tunnustus, jonka saisi halutessaan jakaa eteenpäin. Olen ikävä ja laiskottelen ja kerron vaan, että Asterin sisaret, äippä ja isukki saavat tunnustukset viedä eteenpäin mukanaan.

Tehtävänä on kertoa seitsemän asiaa itsestään, mikä tässä tapauksessa meinaa koiria:

1. Hertta tuli meille juuri niin kuin ei ikinä pitäisi koiraa hankkia. En ole ikinä nähnyt sen emää, isää tai sisaruksia muutoin kuin valokuvista. Kasvattaja toi Hertan meille heinolalaiselle huoltoasemalle, missä koira vaihtoi pienen jutustelun ja heippojen jälkeen autoa. Paperit tuli postissa myöhemmin.
Puolustukseksi sanottakoon, että kasvattaja on asiansa tunteva ja aktiivinen rotuharrastaja ja oli helppo luottaa hänen sanaansa, ei siis mikään "joo joo, on rokotettu" -tyyppi.

2.  Pienenä Hertan pehmoinen pentukarva keräsi itseensä kaiken hiekan, heinänsiemenet, havunneulaset ym., kaiken mitä nyt voi kuvitella luonnosta irtoavan. NuoriHertta oli myös pirunmoinen riiviö, käämit kärysi sen kanssa useampaankin otteeseen. Se keksi myös paljon tekemistä yksin ollessaan - jostain syystä isäntää harmitti paljon enemmän kaltattu kaukosäädin kuin rei'ille nakerreltu upouusi villapaita, jonka äitimuorinsa oli edellisenä päivänä lahjoittanut.

3. Bouvier kuuluu trimmata niin, että sen päälaki ja korvat ajellaan lyhyiksi ja muualta karvat siistitään aika tasaiseen mittaan - tähän kuuluu vielä melkoisesti kaikensorttista hienosäätöä, mutta ei siitä enempää.
Pään pitäisi näyttää suunnilleen tältä:

Hertan turkki keritään sen sijaan kolmasti vuodessa, minkä jälkeen se näyttää melkolailla tältä (olkoonkin että kuvassa turkki on koneella viimeistelty ja siis aikalailla siisti verrattuna perusfiskars-käsittelyyn):

Joskus pelleilen sen kustannuksella ja se saattaa näyttää vaikkapa spanielilta

Hertan parturointi on aikaa vievää puuhaa ja eniten tuskastuttaa tassujen siistiminen, koira kun kutisee tassuistaan välillä ihan hillittömästi ja se on muutaman kerran onnistunut potkaisemaan minua hyvin hevosmaisesti nenään, kun olen koettanut leikata sen tassukarvoja takaapäin (you know: takatassusta ylös ja nips nips --> potkis).

4. Bouvierin korviin kuuluu laittaa pentuaikana painot, jos haluaa, että korvat asettuvat hienosti. Minäkin sitä yritin, mutta kun maalarinteipillä (!) korviin teipatut metallinapit lensivät jatkuvasti tiehensä, niin kyllästyin koko hommaan. Toinen korva lepattaa siis onnellisesti sivulle päin ja nouseepa se joskus pystyynkin (ks. aiemmat kuvat), muttei se haittaa mitään.

5. Hertan suosikkisana on Luu. Se myös osaa itse sanoa "...uuuuuu'uuuu'uuuuu", joka niin kuin meinaa luuta myös. Luut on ihania. Luun lisäksi Hersy tunnistaa myös seuraavat ruoka-aiheiset sanat: pihvi, makkara, sinappi, herkku, nälkä, syömään, ruokaa, eväs, ape, nami ja "papskuja kuppiin". Koira on siis ollut paikalla  a) kun grillataan ja b) kun on puhuttu salakielellä sen ruokkimisesta. Hertta osaa myös tuoda oman ruokakuppinsa ruokkijalle. Ja jos tarve vaatii niin myös kaverin kupin.
Myös edesmennyt Senni-koira on jäänyt Hertan mieleen ja vaikkeivät ne mitään ylimpiä ystävyksiä olleet, niin silti Luun jälkeen paras korvien höristys -sana on Senni. ♥

6. Hertta on hyvin äidillinen ja nuorempana siltä piti takavarikoida kaikki lelut pois, koska se kuskasi niitä suussaan ja vinkui vinkumasta päästyään. Ei siis mitään leikkimistä ja lelujen riepottelua tässä huushollissa. Leikkaamisen jälkeen meno muuttui ihan päinvastaiseksi, nyt lelut voidaan repiä pieniksi kappaleiksi ja niitä saa vetää loputtomiin.

7. Syömisen jälkeen parasta on hangessa tai nurmella kieriskely. Talvella Hertta saattaa kellahtaa juoksuvauhdista selälleen ja luisua vielä pienen matkaa ja alkaa vasta sitten kierimään ja pyörimään, luonnollisesti keskellä tietä.

Bonus-osio:

Linkin takana video, jossa Hersy esittelee mörörröö-ääntämystään. :P