perjantai 31. joulukuuta 2010

Aputytteli

Kaivelin koneelta vanhoja kuvia toista koira-aiheista postausta varten ja löysin otoksia Hertasta. Kuvat on otettu vanhan kodin pihassa, joskus monta aikaa sitten. Valokuvausteknisiin seikkoihin ei ehkä kannata kummemmin kiinnittää huomiota, kunhan leikin mv-toiminnolla.


maanantai 20. joulukuuta 2010

Kuin kaksi marjaa

Scrat kärkkymässä tammenterhoa













Asteri kärkkymässä leivänpäällisiä

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kuin kaksi marjaa

Hertta


















Lammaskoira Eversti, kirjasta nimeltä Keskiyön haukku


















"Hau hau, kuulkaa viestiä yössä:
taas ovat olleet rosvot työssä!
Jalokiviin ne kyntensä iski, 
etsimään niitä nyt jokainen piski!"

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juhlapäivän kunniaksi allekirjoittanut sonnustautui säänkestäviin vermeisiin ja marssitti komppanian hiekkakuopalle riehumaan. Talvi oli kumminkin tehnyt melkoiset tepposet, sillä matka tyssäsi puoleen väliin. Umpihangessa kahlaaminen hidasti niin paljon vauhtia, että päädyin leiriytymään dyynin päälle - ja sitä paitsi siellä kuopan pohjalla oli hiihtäjiäkin. Paikasta riippumatta lopputulos oli kuitenkin sama, kasa lumisia koiria.



























Kuvien sisältö on valitettavasti vähän surkea, kamera on niin hidas että Asteri on ehtinyt matkustaa Kuubaan ja takaisin ennen kuin saan sen uljaan profiilin ikuistettua. Lumen väri sentään muuttuu dramaattisesti kuvien välillä.














Lunta tuiski koko ajan lisää ja oli sitä ennestäänkin jo yhden (matalavartisen) saappaan varren verran. Hertta pompahteli hangen keskellä kevyesti kuin kukkakedon keijukainen ja kyllä Asterinkin persauslihaksista sen verran ytyä löytyi ettei ihan jumiin jäänyt, olkoonkin että töitä kyllä joutui tekemään kolminkertaisesti Hersyyn verrattuna.














Tällä pysäytetyksi pakotetulla kuvalla oli tarkoitus pelastaa koko blogipostaus, jos yksikään muu kuva ei syystä tai toisesta onnistuisi.

Että tällai täällä tänään juhlitaan. Itsenäisessä Suomessa saa pikkukoiratkin vähän leveillä.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Hei, meillä juostaan taas


Eli pikkuAsterista on tullut iso tyttö ja tällä päivämäärällä kerrotaan juoksujen alkaneen. Voi haikeus.

Herttahan on -kaikeksi onneksi- leikattu, eli kyseistä lystiä ei sentään tarvitse kestää neljää kertaa vuodessa ja todennäköisesti aikaa myöten Asteri saa kokea saman kohtalon, mutta katsotaan nyt ensin tuomareiden mielipide ja mietitään mahdollista suvunjatkamistarvetta ensin ja sitten sen jälkeen, joskus .

Onneksi talossa ei nyt kumminkaan ole urosta, niin kuin Hertan seurana aikoinaan. Vaikkakin kyseessä oli varsin seniili ja haparoiva paappakoira, niin ulvoa se osasi sitten senkin edestä. Mikä onkaan kivempaa kuin herätä aamuyöstä siihen, että ensin ulisee pitkäkuonoinen collie, jonka jälkeen vastalaulajaksi ryhtyy mölähtelevä bouvier, jonka lauluääni muistuttaa hyvin suuresti kuutamosonaattia lurittelevaa nautaeläintä.

Toistaiseksi en ole hankkinut Asterille juoksuhousuja. Se saa itse pitää itsensä siistinä ja putsata mahdolliset tipat lattioilta, itse siivoan sitten jos ja kun tarvetta on. Hertta hoiti homman hyvin ja uskon, että Asteri oppii siihen myös.

Että tuitui vaan täältä.. :P

perjantai 1. lokakuuta 2010


Pikkukoira asettui kannonnokkaan.
"Tässä vahdin ja ohikulkijat stoppaan."
Ainakin kärpäsen ja kaksi muurahaista,
vetää kyllä tämäkin kaista,
Vaikka ei ole helppoa tullimiehen työ,
ei palkkaa saa, ei leiville lyö.
Sääntöjen mukaan kuitenkin mennään
ei jonossa muksita ketään nennään.




Maailma peittyy hahtuviin,
valkoisiin ja pehmeisiin.
"Näenkö mä unta,
sataako nyt lunta?"
pikkukoira kummeksuu
ja petinsä vain kutistuu.


tiistai 21. syyskuuta 2010


 Ulkoa uhkaa vaara suuri,
pikkukoira vahdissa, mikä tuuri.
Lapsi siellä kiljuu ja kitisee,
"Hirrrveä Mörkö", pikkukoira pihisee.



sunnuntai 19. syyskuuta 2010


 Pikkukoira roikkuu sohvan reunalla,
kohta melkein lautasella,
silmissä kiiltää herkun puute,
"Anna ruokaa, etkö jo kuule?"
Muistuttaa siis ryömimällä,
niitä, jotka ovat syömäsillä:
"Vahdille pitää herkku antaa,
että sen haukku kauas kantaa.
Ei tule silloin ryöväreitä,
kaikki muistaa karttaa meitä."


maanantai 6. syyskuuta 2010

Treffikoira

Joku aika sitten käytiin Asterin kanssa pienimuotoisilla pentutreffeillä kasvattaja Elliksen luona. Itsellä ei ollut kameraa mukana (...!!! *joku päänhakkaamishymiö tähän*), joten napsin Sakari-veljen blogista muutaman kuvan itselleni talteen (blogissa on pentutapaamisesta enemmänkin kuvia). Tässä Sakari ja Asteri temmeltävät pihalla..














...kun pahimmat energiahuurut on purettu ensin sisätiloissa (edessä Xena-emo, sitten Sakari ja viimeisenä räähkä-Asteri, Aava-sisko puuttuu kuvasta)


















(Edeltävät kuvat (c) Katja)
---

Muutoin meille ei oikein kuulukaan mitään upouutta. Sisäsiisteys-asiassa on otettu aimo harppaus parempaan suuntaan, kun kotona ollessa on aikaa panostaa säännölliseen ulkoiluun. Koulutusrintamalla meillä ei olla sitten ihan niin aktiivisia, lähinnä opiskellaan sellaisia käytännön tarpeen mukanaan tuomia pikkujuttuja. Asteri on mm. erinomaisen taitava jo kiertämään puut ja lyhtypylväät ja palaamaan takaisin sitä kautta mistä remmikin kulkee.

Lisäksi Asteri on oppinut (ja ihan ensimmäisellä kerralla!) levittelemään lankakerän pitkin ja poikin olohuonetta niin, että lankaerän voi tarkistaa nopsaan silmämääräisesti. Ei ollut (tehtaalta tulleita) solmuja eikä värivirheitä.
Muutenkin Asteri on kovasti käsityöihmisen koira, nukkuu yleensä sikeästi, kun allekirjoittanut syventyy neulomaan tai sitten tarkkailee lähietäisyydeltä työn sujumista.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Kuin kaksi marjaa

Asteri peruskeskiviikkona









Barokkileidi peruskeskiviikkona

tiistai 3. elokuuta 2010

Juhlien sankari

Ajankohtaisempia kuulumisia ovatkin sitten viime viikonlopun näyttelyuutiset. Taiston ja ihmisensä kanssa huruttelimme aamutuimaan Etelä-Savon Ristiinaan, jossa Taisto kävi jälleen taistoon (ehheh, sanaleikki) kaltaistensa kanssa ja päihitti yhtä (tyttöä) vaille kaikki.

Kiltti tuomarisetä, joka ei pelännyt housunpolviensa likaantumista (ja se oikeasti konttasi siellä kehässä), julisti Taiston ihan älyttömän mahtavaksi stahveroksi ja lahjoitti tälle tuikitarpeellisen sertin (niitä tarvitaan vähintäänkin kolme ja Taistolla oli jo ennestään kaksi), minkä seurauksena Taisto sai kutreilleen kuvitteellisen kultakruunun ja tittelikseen Suomen Muotovalio. Ansaittua, jos mikä.



Voittajan on helppo hymyillä. X]

Täältä me taas tullaan! (sis. Mökkeilyä, osa 2.)

 
Ja toivotaan elokuulle vähemmän helteitä ja enemmän koiranilmoja!

---

Tänä kesänä me onkin mökkeilty koirien kanssa paljon enemmän kuin viime kesänä. Ja koska "Mökkeilyä, osa 1" tuli jo julkaistua, niin pistetään osa 2 myös pakettiin. Hyvissä ajoin ennen ensilumia..

Seuraavat kuvat on otettu juhannuksena, jonka kunniaksi Herttakin sai kesätukan.


Mitään kummempaa juhannusohjelmaa meillä ei ollut. Isot tytöt huolehtivat keskenään kilpalaulannastapissaamisesta, mutta Asteri ei moisesta tajunnut mitään.


Muutoin sitten lojuttiin aikalailla näin


..paitsi välillä leikittiin näin


(ei varmaan tarvitse enää kertoa, että Nando leikkii tuossa ihan omaa leikkiään (jonka nimi on "Taustalla juoksenteleva dobermanni"), eikä parhaalla tahdollakaan noteeraa muiden remuamista, saati että Osallistuisi siihen!)

---

Asterin kasvukuulumisista sen verran, että kaikki hampaat on onnistuneesti vaihdettu isompiin. Ja syytä onkin, sillä alkuperäiset olivat tätä kokoluokkaa.. :P


Niin ja Asteri toki uikin jo ihan niin kuin isot koirat konsanaan, kuvatodisteita tästä ei taida olla olemassa. :)

---

Kesä on kiva.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Valokuvaan koiraani, osa 1

Joskus sitä loihtii keksimään hyviä suunnitelmia. Yksi sellainen syntyi, kun päätettiin räpsiä koko revohkasta ryhmäkuva, kun kerran satuttiin olemaan paikan päällä yhtä aikaa.

Ihan helppo juttu hei. Ensin komennetaan Hertta ja Taisto istumaan perustateiksi kuvan keskelle.














Sitten maanitellaan Nando pönöttämään kuvan reunamille (ihmisensä vartoessa kuvan ulkopuolella, ettei koira livistä matkoihinsa liian aikaisin). Samalla toinen ihminen kiikuttaa jostain ladon alta pikkuAsterin kuvaan ja koettaa saada sen uskomaan, että juuri nyt on kaikkein ihaninta istua juuri tällä kohtaa. Ja kolmas ihminen räpsii kuvia sen minkä ehtii (järkkäri -tai muu nopeatoiminen kamera- on suotavaa olla olemassa viimeistään nyt).













Jossain vaiheessa Nando päättää, että tarjotkaa vaikka kultahilemakkaraa, mutta hän ei näiden tunareiden kanssa patsastele enää yhdessäkään kuvassa. Asteri on häipynyt jo aikaa sitten, mutta se palautetaan takaisin kuvaan (helppoa, koska se on kannettavaa mallia). Oman siskon (joka on Taiston kanssa tönöttänyt paikoillaan koko sählingin ajan) vieressä onkin turvallisempaa istua - ja näin saadaan napattua muutama kohtalaisen onnistunut otos.













Lopuksi valitaan kymmenistä kuvista se, jossa on eniten koiria ja kaikkein vähiten ylimääräisiä käsiä tai jalkoja.














Vertailun vuoksi viime jouluna sisätiloissa räpsityt ryhmäkuvat, joissa on nähtävillä sama periaate (Asteri ei toki näissä kuvissa ole lainkaan mukana, koskapa oli olemassa vasta pilkkeenä isänsä silmäkulmassa, jos sielläkään).

Rupeamasta on tuloksena kokonaiset kaksi kuvaa, joissa Nando, Hertta ja Taisto istuvat poseeraamassa yhteistuumin. (Rätti Nandon päässä estää sitä ravistelemasta auki korvassa ollutta haavaa, jonka Veli Veikkonen oli jälleennäkemisen huumassa ennättänyt jo tikata.)


















Sitten meillä on noin kaksikymmentä kuvaa, joissa Nando on korkeimman omakätisesti keskeyttänyt mokoman hapatuksen omalta osaltaan (eipä silti, minäkin olisin tuon huivin kanssa) ja häipynyt paikalta. Hertta ja Taisto istuvat ilmeenkään värähtämättä yhä vain aloillaan - ja muistuttavat melkoisesti jotain Iita ja August -nimistä pariskuntaa edellisen vuosisadan alkupuolelta.



















(Oli pakko vähän leikkiä kuvalla XD )

Mökillä, osa 1

Viikko ennen juhannusta päädyttiin tekemään päivänreissu pakettiautolla mökille Pohjois-Karjalaan. Mukaan lähtivät tietenkin myös Hertta ja Asteri, joista edellä mainittu matkusti pakun jalkotilassa ja jälkimmäinen ruhtinaallisesti keskipenkillä upouusissa -ja tällä kertaa sopivan kokoisissa- turvavyövaljaissa.

Aivan aluksi Asterin matkanteko oli melkoista narinaa, asento oli huono ja hikikin oli, eikä muutenkaan ollut kivaa. Mutta vihdoin, kun kahden tunnin matkasta oli neljännes jäljellä, Asteri teki sovinnon itsensä kanssa ja simahti penkille. Sen jälkeen se onkin osannut siinä nukkua oikein makeasti.














Mökillä meitä oli vastassa sekä Pantterisisko-Nando, että Veli Veikkonen-Taisto.

























Alkututkailun, ja osin myös mieleen palauttamisen, jälkeen kaiffarit innostuivat leikkimään ja juoksemaan pitkin pihamaata. Paitsi Nando, joka ei ihan pienestä summasta alennu riehumaan mokomien lantalaisten kanssa.





































Tarpeeksi kun oli saatu lihaa liikuteltua, niin päätettiin, jotta komppania on syytä juoksuttaa rantaan ja sitä myöten veteen kastautumaan.













Asteri juoksi Taiston perässä suoraan järveen ja tajusi vasta sitten, että Märkää!!! on.













Äkkiä rannalle ja päälle moninkertaiset ravistukset. Taistikki sai sen sijaan päälleen uimapuvun (~ pelastusliivit), kas kun tynnyrinmallisena ei ole ihan kaikkein maisterein tuossa uimisessa...













Mutta sopivilla vermeillä polskuttelee vaikka vastarannalle asti.













Asteri saattoi olla sitä mieltä, että veli esiintyy hieman piukoissa vermeissä, mutta näki varmemmaksi olla hissukseen.













Uintireissun päätteeksi koirat päätyivät kuivattelemaan.













Ja illan kähmeessä me köröteltiin takaisin kotiin.