Näytetään tekstit, joissa on tunniste sukulaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sukulaiset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. helmikuuta 2011

Voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna!

Aikalailla vuosi sitten syntyi pieneen pohjois-savolaiseen kylään viisi pientä marsunmallista sisarusta, jotka myöhemmin saivat alleen pienet jalat ja nimekseen Alva, Astrid, Aune, Arne ja Arttur.

Tämän kuvakavalkadin tarkoitus on kertoa millaisia marsuista on tullut ja mitä heille kuuluu nyt (Alva eli Halla asuu hyvin kaukana, eikä ole kuvissa mukana). Ja myös sen kuinka monet lumipesut voi päivän aikana saada.

Päivänsankarit:
Aune eli Aava
Arne eli Hessu
Arttur eli Sakari
ja Astrid.

---

Aluksi muutama selvennyksen sana:
Kun aletaan kuvaamaan pääasillisesti hännättömiä koiria, saadaan yleensä aikalailla aineistoa ns. mustan aukon -efektistä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että häveliäimpiä saattaa häiritä kuvissa vilahtelevat p*rssilmät. En kuitenkaan halunnut sensuroida kuvia päälle liimatuilla kukkatarroilla, joten nämä kuvat kannattaa yleensä vain hypätä yli.
Lisäksi: Kun saatetaan yhteen kaksi tai useampi göötti, muodostuu yleensä ns. miljoonakala-efekti, joka pistää lajitoverit etenemään keskenään kalaparven tavoin. Parvi ui juoksee ensin onnistuneesti kohti kameraa ja vaihtaa sitten lennosta päämäärää ja ui pinkoo jälleen kohti kaukaisuutta. Tämä hankaloittaa kuvaamista jonkin verran ja siitä aiheutuu usein myös edellä mainittu mustan aukon -efekti.
Erinapaisuus, joka vetää magneetteja toisiinsa, on myös yksi göötin rotuominaisuus, mutta magneeteista poiketen göötit voivat muuttua kesken kaiken samannapaisiksi, mikä pistää ne satunnaisesti sinkoilemaan eri suuntiin. Jostain syystä tämän aiheuttaa erityisesti kameran kohdistaminen koiriin.
Mutta kun katsoja huomioi nämä seikat ja valmistautuu henkisesti näkemään liudan keskinkertaisia valokuvia, joissa usea samannäköinen otus mellastaa lumikasassa, niin tavoite on saavutettu. Helpottaakseni vielä asiaan vihkiytymättömien kuvanautintoa, kerron, että kuvien koirayksilöt on kohtalaisen helppo tunnistaa hännän perusteella. Kokonaan vailla häntää ovat pieniAava ja isoSakari, ainoa töpöhännällinen on Hessu. Asteri ja kaikkien edellisten emo, Xena, ovat hännällisiä ja Asteri on näistä vaaleampi (ja esiintyy valtaosassa kuvista).
almamater, äiti, emo, ainasaakärsiäjahävetä: Xena eli Sentti
---
Lopultakin joitakin kuvia:

Lumipesut nro 1: "Ottaisitko lumipesut, ottaisitko?"
"Mitä me oikein leikittäis?"
"Leikkimistä!"
"Leikitään juoksemista yhdessä"
"ja tyttöporukalla"
"Leikitään lumihankileikkiä"
Lumipesut nro 2: "Ottaisitko ite, ottaisitko?"
"Leikitään Kuka ei kuulu joukkoon -leikkiä!", "Mutta en se oo minä.."
Lumipesut nro 3.
Vuoden lehtikuva: kaikki viisi samassa kuvassa.
Lumipesut nro 4.
"Leikitään ridgee ja bruukee, kato sä tonne, ni mä katon tänne!"
Lumipesut nro eijaksalaskee ja gentlemanni Romulus
"Ihan sikakiva päivä!"

 Synttärionnittelut vielä kaikille ihanille Ihahhurjille ja kiitokset Ellikselle kaikesta. ♥

maanantai 6. syyskuuta 2010

Treffikoira

Joku aika sitten käytiin Asterin kanssa pienimuotoisilla pentutreffeillä kasvattaja Elliksen luona. Itsellä ei ollut kameraa mukana (...!!! *joku päänhakkaamishymiö tähän*), joten napsin Sakari-veljen blogista muutaman kuvan itselleni talteen (blogissa on pentutapaamisesta enemmänkin kuvia). Tässä Sakari ja Asteri temmeltävät pihalla..














...kun pahimmat energiahuurut on purettu ensin sisätiloissa (edessä Xena-emo, sitten Sakari ja viimeisenä räähkä-Asteri, Aava-sisko puuttuu kuvasta)


















(Edeltävät kuvat (c) Katja)
---

Muutoin meille ei oikein kuulukaan mitään upouutta. Sisäsiisteys-asiassa on otettu aimo harppaus parempaan suuntaan, kun kotona ollessa on aikaa panostaa säännölliseen ulkoiluun. Koulutusrintamalla meillä ei olla sitten ihan niin aktiivisia, lähinnä opiskellaan sellaisia käytännön tarpeen mukanaan tuomia pikkujuttuja. Asteri on mm. erinomaisen taitava jo kiertämään puut ja lyhtypylväät ja palaamaan takaisin sitä kautta mistä remmikin kulkee.

Lisäksi Asteri on oppinut (ja ihan ensimmäisellä kerralla!) levittelemään lankakerän pitkin ja poikin olohuonetta niin, että lankaerän voi tarkistaa nopsaan silmämääräisesti. Ei ollut (tehtaalta tulleita) solmuja eikä värivirheitä.
Muutenkin Asteri on kovasti käsityöihmisen koira, nukkuu yleensä sikeästi, kun allekirjoittanut syventyy neulomaan tai sitten tarkkailee lähietäisyydeltä työn sujumista.