Näytetään tekstit, joissa on tunniste hertta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hertta. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Villakoiran ydin


Meille kuuluu tänään tällaista.
Hertan arsessa ollut peukalonpään kokoinen kasvain sekä sen ympärille kertynyt pesäpallon kokoinen nestekasauma poistettiin tiistaina ja nyt se sitten napostelee särkylääkkeitä ja antibiootteja jonkun tovin. Elämä on kaikilla täällä niin kovin tylsää; Hertalla pöntön sisäpuolella ja Asterilla siksi, että Hertta saa monta kertaa päivässä herkkuja (joiden kanssa tarjoillaan ylimmän kuvan antimia, mutta sitähän Asteri ei hiffaa) ja koska lenkillä ei saa riehua.

Ja jos teistäkin Hertan parta näyttää kuvassa vähän möhnäiseltä, niin voin kertoa että se on. Tynnyrin kanssa syöminen ei ole maailman siisteintä puuhaa ja odotankin, että saan vedellä koko turkin matalaksi mahdollisimman pian (ollapa samanlainen kone kuin tohtorilassa). Häntä on sentään kuin villakoiralla konsanaan.

lauantai 18. elokuuta 2012

Kuivausrumpu päättää pesukonserton

Käytiin heinäkuussa tekemässä tämän kesän ensimmäinen ja toistaiseksi ainut mökkivisiitti. Sää oli suosiollinen, aurinko paistoi ja oli muutenkin ihan kiva olla. Jopa niin kiva, että tuli vähän hiki riehuessa.
Mutta mökillä apu on onneksi nopea, napattiin vesilelut messiin ja suunnattiin rantaan "kainaloita huuhtomaan". Aluksi Asteri vähän ujopiimäili ja mietin jo, että itsekö tässä joutuu keräämään helmat korviin ja kahlaamaan aaltoihin heitetyn lelun perään. Toki Asteri sitten haki sen, eihän se nyt mikään nössö sentään ole, vaikka olikin mielestään melkoisessa merihädässä, kun niin älyttömän syvälle piti mennä..
Hertalla sen sijaan ei ollut mitään ongelmia uimisen kanssa, se loiskutteli kerta toisensa jälkeen noutamaan lelun keinuvilta aalloilta.
Eikä Asterillakaan ollut mitään ongelmia sen kanssa, että Hertta kävi hakemassa lelun rantaan. Kun vaan olisi saanut leikkiä sillä lelulla edes hetken.
Jossain vaiheessa Hertta alkoi juoksuttamaan lelua vähän pidemmälle rantaruovikkoon ja viisaasti päättelimme, että ehkä se koettaa kertoa jotain sellaista kuin "nyt ei enää hirveesti jaksais" tai jotain vastaavaa. Kuivalle maalle siirtyminen aiheutti sen, että järven pinta aleni ainakin viisi senttiä ja kummankin koiran matka katkesi siihen, että märän turkin paino veti vääjäämättä jalat alta.
Pakko mennä mittarimatona eteenpäin
 Asteri: Jalat ei kanna vieläkään..
Hertta: Ei munkaan oikein. *hoiper hoiper*
 
Loppulinkous
Surrur rur rur rur.. rur....rur....rur.......rur.... ja kuiva turkki.
"Heheehee, pöhlät. Mä en uinu ollenkaan."

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Hyvää syntymäpäivää mulle toivottaa hän

Ja lahjoittaa viisi sataa jätskiä luusäkkiä!

---
 
Ykköstyttö täyttää tänään vuosia, joten 
Paljon Paljon Paljon Onnea kymmenvuotiaalle Hersylle!

Juhlan kunniaksi taidetaan siirtyä kesätukkaisten klaaniin.. ;)

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Must on tullu urheiluhullu

Kauden talviurheilukuvat on otettu hallikisoissa. Asteri on treenannut Siankäsittelyn SM-kisoihin koko lumisen kauden ja tekniikka on kehittynyt siihen malliin, että nyt otetaan siasta mittaa ihan ison maailman areenalla. Lajia tuntemattomille kerrottakoon, että kansainvälisen tason vastustaja on pitkän mallinen lateksisika, joka läiskyy napakasti pitkin lattioita ja ottelijan poskia. Nyt ei olla enää pehmolelujen luokassa.

Ottelu alkakoon! Huomaa täydellinen keskittyminen suoritukseen.
Ensimmäinen erä päättyy murskalukemiin! Nyt pieni huilitauko ennen finaalia.
Finaalissa tahti kovenee ja pienimmällekään virheelle ei ole sijaa, ottelijalla on lupa käyttää todellisia voimakeinoja sian nujertamiseen.
Ohoh! Hetken näyttää, että sika pääsee niskan päälle, mutta ei peliä ole vielä pelattu!
Kokenut urheilija tietää sallitut otteet, eikä epäröi käyttää niitä.
Ja jälleen Asteri vie voiton! Vastustaja on nujerrettu! Hurraa!!!
Lopuksi vielä kevyt näytösottelu valmentajan kanssa. Ja illalla pokaalien kanssa kotiin.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Päivitystä (joululahja)rintamalta

Kirjoitin joitakin viikkoja sitten koirien joululahjasaaliista ja nyt haluan tehdä päivityksen aiheeseen.

Narupallot ovat edelleen suuria hittejä, ne kestävät leikeissä hyvin ja niitä on vedetty ja viskottu ihan koko rahan edestä. Pallot on kummastakin tietysti nakerreltu pieniksi muruiksi ja sitä myöten siivottu roskiin, mutta ne naruosiot ovat suunnilleen muuttumattomina leikeissä mukana.

Röhköpossulle ei sen sijaan kuulu ihan niin hyvää. Possu röhkötteli iloisesti -ja haluan sanoa: vimmatusti-, kunnes eräänä päivänä sen kurkunpäälle (tai jollekin vastaavalle äänenmuodostuksessa olennaiselle osalle) tapahtui jotain ja se mykistyi. Tästä tehtiin ilmeisesti johtopäätös, että viimeiset hetket ovat käsillä, eikä possu enää kykene puolustautumaan, joten se suolistettiin ja allekirjoittaneen suosiollisella avustuksella jäljelle jäi possun nahka, joka kyllä kelpasi edelleen leikkeihin.

Ja sitten possu, noh, tapaturmaisesti katkesi ja nyt meillä on etupossu ja takapossu ja kummankin saattaa silloin tällöin tavata mietteisiinsä vaipuneena seisoskelemasta keskeltä lattiaa. Alla olevassa kuvassa Asteri on ns. pers-osan kimpussa ja kiihkomielinen ravistelu on juuri hiipumassa, korvat eivät ole pysähtyneet vielä. Takana voi nähdä etupossun, joka rentoutuu leikkimisen tiimellyksessä.
Yllä olevassa kuvassa nähdään myös Asterin rakas Kulta-Aarre, eli Raato/Talja/Orava/Roadkill, jota ei missään tapauksessa vedetä liian kovasti ja jota pidetään muutenkin kuin kukkaa kämmenellä. Ainoa mutka matkassa on ollut otuksen sisään (väkivalloin, sanoisi Asteri) sullottu pilli, jota Asteri ei ole kertaakaan suostunut vinkauttamaan. Tästä syystä Asteri päätyi tekemään Raadolle ystävän teon ja hienovaraisen kirurgisesti poisti pillin tekemällä hännän päähän pienen siistin leikkaushaavan. Pilli, joka ei edelleen päästänyt ääntäkään, sai kyllä jälkikäteen aika raa'an kohtelun ja poistui mukisematta muille vinku(intia?)maille, vaikka elämäntehtävänsä oli varmasti vielä kesken.

Tarkoitus oli kuvata pelkkä Raato ja sen avattu hännänpää, mutta Asteri oli sitä mieltä, että nyt on kuvailtu jo ihan tarpeeksi ja hän vie ystävän parempaan talteen..
"Se ei pidä valokuvaamisesta. Ja se on MINUN."
Meillä on pakkasten takia luvallista riehua myös sisätiloissa ja tässä tämänpäiväistä nujuamista. Hertta leikkii "Olen isoin ja vahvin näillä main" -leikkiä ja Asteri on leikin sivuosanäyttelijä ja sen tehtäviin kuuluu kellahtaa tasaisin väliajoin selälleen.
 
Sitten Asteri päättää, että on aika leikkiä jotain normaalia, kuten vaikka ohikulkijoiden kyttäämistä ja Hertta jää patsastelemaan voittajana.
"Ei tarvii alkaa ryppyileen mulle. Jou."

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Ensimmäinen enkeli, toinen tonkeli...

viides villahousu

---

Joulu ohi ja nyt saa huilata. :D

Kuten jo aiemmin tuli kerrottua, niin siivoaminen on Asterin lempipuuhia ja joulusiivousta tehtäessä sain taltioiduksi tämän kuvan todistusaineistoksi. Paimennustaipumus sai Asterista yliotteen ja se koetti kaikin voimin pitää kaikki neljä palloa yhdessä kasassa (kunpa vaan olisi ollut pidemmät käsivarret!), samalla kun pyrki leikittämään ainakin yhtä, mielellään jopa kahta kerrallaan. Onneksi pallot ottivat ohjat omiin käsiinsä ja vierivät aikaa myöten kukin koloihinsa ja Asteri pääsi huilaamaan. Ei tuommoista stressiä ihan joka päivä kestäisikään.
Jouluaatto valkeni riemuisana, sillä melkein heti herättyä koirat saivat nenänsä eteen paketit, joiden silppuaminen oli tietysti huvi numero yksi (Hertta kaiveli vielä joulun jälkeen viimeisiä lahjapapereita roskapussista repiäkseen ne pitkin lattioita - tiedä vaikka niihin olisi joku lahjakin unohtunut). Asteria oli muistettu pallolla, jonka halki kulki paksu köysi. Nerokas yhdistelmä Asterin lempileluja siis, sitäpaitsi tuo ei niin helposti pyöri mihinkään. Hertan paketista paljastui röhköpossu, josta tuli melkoinen hitti, olkoonkin että se majailee valtaosan ajasta kaapin päällä, sillä Hertta sekä Asteri ovat aavistuksen huolissaan sen ääntelystä. Eihän sillä nyt vaan voi olla kaikki hyvin!
Viimeisestä paketista paljastui valtava luupussi, jota Hertta oli tietysti kytistänyt jo viikkokausia kaapin päältä. Vaikka Hertta piilottikin röhköpossun kyynärpäänsä alle pakettia avatessaan, niin lelut unohtuivat kyllä kummaltakin, kun saivat luut kaltattavakseen.
Joulupäivänä matkustin Pohjois-Karjalaan joulun viettoon ja koirat viettivät sillä aikaa lomaa isännän kanssa. Joensuussa oli tarjolla sijaiskoiraseuraa, jota sai rapsutella kaksin käsin.

Tämä tihviläinen on koirakomppanian uusin tulokas, nimeltään Taimi ja Taiston siskopuoli ja ns. ameriikan serkku (eli amerikanstaffordshirenterrieri). Pieni suloistakin suloisempi naskalihammas, joka aiemmin piiloutui sohvan alle murisemaan minulle, mutta jolle olen nyt (kaikessa vaatimattomuudessani) uusi paras ystävä. ;)
Taisto on välillä vähän hätää kärsimässä, varsinkin kun sen auktoriteettikin on selvästi aliarvostettu. Tässä Taisto murisee (ihan hyväntahtoisesti kylläkin) hampaat irvessä sen minkä kitapurjeista irtoaa, mutta Taimi sen kun kaivelee eilisiä eväitä poskihampaiden välistä. Ei niin mitään väliä millään komenteluilla.:D

Taimi + Taisto = Taimisto :D
Noteeraa mahtavat jenkkakahvat natiaisen persauksissa! ♥
Nandon komenteluilla oli sentään vähän jotain merkitystä yleismaailmallisessa järjestyksenpidossa, muttei sekään voinut ymmärtää miksi tuommoinen otus oli taas pitänyt kotiuttaa (Nando ylenkatsoi Asteriakin viime kesänä). Sohvan nurkkaan pääsi sentään turvaan ja hyvällä mielikuvituksella karkuun pahaa maailmaa.
"Mutta eikö me voitais silti jo lähteä kotiin??"
Joensuun tuomisina oli vielä pakettikasa koirille ja tässä kuvassa kummatkin tämänvuotiset narupallot sekä Asterin "talja", joka on ihan ehdoton hittituote, paha vaan että ihmiset rääkkäävät sitä ja Asteri joutuu sen jatkuvasti pelastamaan (otuksen hännässä on vinkupilli). Lisäksi Hertta sai valtavan suuren luun, jota se sai jo vähän maistella.
Olin vielä ennen joulua sitä mieltä, että Asterista ja Hertasta ei oikein saa kunnollisia ryhmäkuvia, kun ne eivät tahdo poseerata vierekkäin, mutta nyt olen saanut jo pari ihan kohtalaista otosta, joten tiedä vaikka kohta nukkuisivat kainalokkain (no ei nyt sentään). :)
Myrsky on täällä vihdoin talttunut, joten saatetaan jossain välissä lähteä testaamaan uusi koirapuisto!