Näytetään tekstit, joissa on tunniste runot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runot. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. lokakuuta 2010


Pikkukoira asettui kannonnokkaan.
"Tässä vahdin ja ohikulkijat stoppaan."
Ainakin kärpäsen ja kaksi muurahaista,
vetää kyllä tämäkin kaista,
Vaikka ei ole helppoa tullimiehen työ,
ei palkkaa saa, ei leiville lyö.
Sääntöjen mukaan kuitenkin mennään
ei jonossa muksita ketään nennään.




Maailma peittyy hahtuviin,
valkoisiin ja pehmeisiin.
"Näenkö mä unta,
sataako nyt lunta?"
pikkukoira kummeksuu
ja petinsä vain kutistuu.


tiistai 21. syyskuuta 2010


 Ulkoa uhkaa vaara suuri,
pikkukoira vahdissa, mikä tuuri.
Lapsi siellä kiljuu ja kitisee,
"Hirrrveä Mörkö", pikkukoira pihisee.



sunnuntai 19. syyskuuta 2010


 Pikkukoira roikkuu sohvan reunalla,
kohta melkein lautasella,
silmissä kiiltää herkun puute,
"Anna ruokaa, etkö jo kuule?"
Muistuttaa siis ryömimällä,
niitä, jotka ovat syömäsillä:
"Vahdille pitää herkku antaa,
että sen haukku kauas kantaa.
Ei tule silloin ryöväreitä,
kaikki muistaa karttaa meitä."


lauantai 1. toukokuuta 2010

Ajatusteni vartijat

Ihminen tarvitsee koiran
joka on kuin ihmisen mieli
joka ymmärtää sanoitta
joka lukee ajatukset
joka on kotona
eikä karkaa

Koira ansaitsee ihmisen
jolla on vähän koiran mieli
joka ymmärtää sanoitta
joka lukee ajatukset
joka on kotona
eikä karkaa

Tarvitsen koirani mielen
unohtaakseni pahat
muistaakseni hyvät
pysyäkseni uteliaana
oppiakseni olemaan
koirani paras ystävä

Sinäkin tarvitset koiran
tervehtiäksesi tuttusi
tunnin eron jälkeen
kuin olisitte kumpikin
valovuoden myöhässä
kierrettyänne maailman

Tarvitsen minäkin koiran
joka tuhansia vuosia
on ollut ihmisen lähellä
muuttunut itsekin moneksi
nähnyt ihmisensä viat
luikkimatta silti tiehensä

Mihin minä koiriani tarvitsen
en vartioimaan rikkauksia
en pelottelemaan rosvoja
vaan paimentamaan ajatuksiani
jotka nukkuvat koiranunta
ahomansikkaisella niityllä.

- Ulla-Maija Aaltonen