keskiviikko 29. elokuuta 2012

Villakoiran ydin


Meille kuuluu tänään tällaista.
Hertan arsessa ollut peukalonpään kokoinen kasvain sekä sen ympärille kertynyt pesäpallon kokoinen nestekasauma poistettiin tiistaina ja nyt se sitten napostelee särkylääkkeitä ja antibiootteja jonkun tovin. Elämä on kaikilla täällä niin kovin tylsää; Hertalla pöntön sisäpuolella ja Asterilla siksi, että Hertta saa monta kertaa päivässä herkkuja (joiden kanssa tarjoillaan ylimmän kuvan antimia, mutta sitähän Asteri ei hiffaa) ja koska lenkillä ei saa riehua.

Ja jos teistäkin Hertan parta näyttää kuvassa vähän möhnäiseltä, niin voin kertoa että se on. Tynnyrin kanssa syöminen ei ole maailman siisteintä puuhaa ja odotankin, että saan vedellä koko turkin matalaksi mahdollisimman pian (ollapa samanlainen kone kuin tohtorilassa). Häntä on sentään kuin villakoiralla konsanaan.

tiistai 21. elokuuta 2012

Kuin kaksi marjaa

(Kolmantena pyöränä Asteri,) Suomenpystykorva 
ja Hennesin lastenlelu.

lauantai 18. elokuuta 2012

Kuivausrumpu päättää pesukonserton

Käytiin heinäkuussa tekemässä tämän kesän ensimmäinen ja toistaiseksi ainut mökkivisiitti. Sää oli suosiollinen, aurinko paistoi ja oli muutenkin ihan kiva olla. Jopa niin kiva, että tuli vähän hiki riehuessa.
Mutta mökillä apu on onneksi nopea, napattiin vesilelut messiin ja suunnattiin rantaan "kainaloita huuhtomaan". Aluksi Asteri vähän ujopiimäili ja mietin jo, että itsekö tässä joutuu keräämään helmat korviin ja kahlaamaan aaltoihin heitetyn lelun perään. Toki Asteri sitten haki sen, eihän se nyt mikään nössö sentään ole, vaikka olikin mielestään melkoisessa merihädässä, kun niin älyttömän syvälle piti mennä..
Hertalla sen sijaan ei ollut mitään ongelmia uimisen kanssa, se loiskutteli kerta toisensa jälkeen noutamaan lelun keinuvilta aalloilta.
Eikä Asterillakaan ollut mitään ongelmia sen kanssa, että Hertta kävi hakemassa lelun rantaan. Kun vaan olisi saanut leikkiä sillä lelulla edes hetken.
Jossain vaiheessa Hertta alkoi juoksuttamaan lelua vähän pidemmälle rantaruovikkoon ja viisaasti päättelimme, että ehkä se koettaa kertoa jotain sellaista kuin "nyt ei enää hirveesti jaksais" tai jotain vastaavaa. Kuivalle maalle siirtyminen aiheutti sen, että järven pinta aleni ainakin viisi senttiä ja kummankin koiran matka katkesi siihen, että märän turkin paino veti vääjäämättä jalat alta.
Pakko mennä mittarimatona eteenpäin
 Asteri: Jalat ei kanna vieläkään..
Hertta: Ei munkaan oikein. *hoiper hoiper*
 
Loppulinkous
Surrur rur rur rur.. rur....rur....rur.......rur.... ja kuiva turkki.
"Heheehee, pöhlät. Mä en uinu ollenkaan."

tiistai 15. toukokuuta 2012

Deiviiii, Deiivi Crockett


Tennesseen tasangoilla ollut on
Cowboy reipas ja huoleton.
Siellä hän halki preerian maan
Ratsasti uljaalla mustangillaan.  
---
Katse kuin kotkalla ja voimaa niin,
Että laajalle mainittiin.

 Aurinko preerian kun kultaan loi,
Banjon ääni jo yössä soi.

Onko se mies vaiko varjo vaan?
Mies kiitää uljaalla mustangillaan. 






 ---

 Sori vaan, Asteri
 

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Hyvää syntymäpäivää mulle toivottaa hän

Ja lahjoittaa viisi sataa jätskiä luusäkkiä!

---
 
Ykköstyttö täyttää tänään vuosia, joten 
Paljon Paljon Paljon Onnea kymmenvuotiaalle Hersylle!

Juhlan kunniaksi taidetaan siirtyä kesätukkaisten klaaniin.. ;)

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Must on tullu urheiluhullu

Kauden talviurheilukuvat on otettu hallikisoissa. Asteri on treenannut Siankäsittelyn SM-kisoihin koko lumisen kauden ja tekniikka on kehittynyt siihen malliin, että nyt otetaan siasta mittaa ihan ison maailman areenalla. Lajia tuntemattomille kerrottakoon, että kansainvälisen tason vastustaja on pitkän mallinen lateksisika, joka läiskyy napakasti pitkin lattioita ja ottelijan poskia. Nyt ei olla enää pehmolelujen luokassa.

Ottelu alkakoon! Huomaa täydellinen keskittyminen suoritukseen.
Ensimmäinen erä päättyy murskalukemiin! Nyt pieni huilitauko ennen finaalia.
Finaalissa tahti kovenee ja pienimmällekään virheelle ei ole sijaa, ottelijalla on lupa käyttää todellisia voimakeinoja sian nujertamiseen.
Ohoh! Hetken näyttää, että sika pääsee niskan päälle, mutta ei peliä ole vielä pelattu!
Kokenut urheilija tietää sallitut otteet, eikä epäröi käyttää niitä.
Ja jälleen Asteri vie voiton! Vastustaja on nujerrettu! Hurraa!!!
Lopuksi vielä kevyt näytösottelu valmentajan kanssa. Ja illalla pokaalien kanssa kotiin.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Estraadilta kajahtaa

Asteri täällä taas, moikka!

Määpä kävin tänään näytelmissä ja arvaatteko mitä? Olin pääosassa! 

Osasin kaikki roolisuoritukset ihan ku vettä vaan ja en oo harjotellu paljo yhtään. Tässä kuvassa mä näytän tolle lyhythäntäselle, miten seisotaan näyttämöllä. Pitää olla jalat maan pinnalla, vaikka oisit miten suuri tähti. Tuntuvat vaan aika paljon antavan arvoa ulkonäölle, vaikka mun mielestä tuommosessa esityksessä pitäis henkiset kyvyt ja roolin sisäistäminen arvostella paljon korkeammalle. Mutta jos nyt ulkonäköasioihin puututaan, niin tsekatkaapa meikäläisen muikeet reisilihakset. En oo suotta treenaillu hyppyjä ja loikkia.
Siellä oli yks kriitikkokin paikalla ja just kun pidin mun Pöydälläseisomis-esitystä, niin se tuli vatkaamaan mun kylkiluita. Aika ronskia, kun ajatellaan miten hankala dialogi tuossa kohtaa on.  :|
Tässä kuvassa näkyy hyvin miten mä osasin hankalan askelkuvionkin kuin vettä vaan, vaikka treenasin ihan pikaseen ennen esitystä. Luonnonlahjakkuus on synnynnäistä, sitä ei vaan voi oppia.
Sanalla sanoen se kriitikko ei kyllä paljon esitystä seurannu. Tässäkin kuvassa se jaarittelee noiden muiden kanssa, vaikka mulla on menossa koko esityksen tunteikkain ja dramaattisin tuijotus kaukaisuuteen. Sivuroolin tyyppi koettaa herättää mua tarinassa sadunomaisesta lumouksesta, mutta onneks mun pokka piti ja katsoin vakaasti tulevaisuuteen.
Se kriitikko oli aika nopee, sain jo ekan arvostelun kotiin luettavaks. Ei se ollu kyllä juonesta saanut mitään irti, keskittyi vaan ihan epäolennaisuuksiin, kuten ulkonäköön. Ihan turhaa palstatilan väärin käyttöä on kirjoittaa, että mä olen vankka ja voimakas narttu (hei pliis: nainen, neito, leidi..) ja mun pää on oikeailmeinen (pitäis varmaan lukea, että oikeamielinen?). Noilla ei ole roolityön kanssa Mitään tekemistä. Ei mitään. 

No, se jatkaa, että mulla on hyvä eturinta ja oikeanlaatuinen karvapeite, mitkä on kyllä kaikilla näkökykyisillä jo tiedossa. Sit näkyy, että ei oo paljon esitystä seurattu, kriitikko kirjoittaa, että liikkuu hyvin sivulta. Mä olin etunäyttämöllä IHAN koko ajan. Ne on kokonaan muut tyypit, joiden paikka on siellä esiripun vieressä.

Ei tää tähän lopu. Se kriitikko kohdisti tän arvostelun suoraan mulle, mutta silti tässä lukee, että: esitetään tänään turhan pulskassa kunnossa. Mä en voi sille mitään, jos nuo sivuosatyypit ei ole sen mieleen, mutta älä pura sitä minuun, hei! Sitä paitsi toi tyyppi, joka mulla on esittelijänä on tosi kaitanen ja siksi päättelen, että kriitiikko on kyllä huilannut valtaosan esityksestä lämpiön puolella.

Koska tää oli ensi-iltaesitys, niin annoin vapaalippuja mun kavereille ja mun uusparasystävä Taimi oli myös sitä mieltä, että esitys oli mielettömän hieno, mutta kriitikko ei tajunnu tästä taidemuodosta mitään.
Mulle on varattuna tälle illalle yksityistilaisuus olkkarin sohvalta, joten vetäydyn sinne seuraamaan Oscareiden jakoa. En oo kyllä ehdolla tänä vuonna, mutta saapa nähdä miten ton Merylin käy, kun se vei yhen pääosan mun nenän edestä.

Ja annan mä anteeks tolle kriitikollekin, koska arvostelun loppuun se oli kuitenkin sujauttanut sanat Erittäin hyvä. Mä niin tiesin sen ja siksi tähän loppuun siteeraan vielä Dame Edith Evansia:

"What I want to give in the theatre is beauty, 
that's what I want to give."