Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirakuvaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirakuvaus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. syyskuuta 2011

Paparazzausta

Blogihiljaisuuden syynä on ollut kuvaähky, jonka on aiheuttanut hallitsematon kuvien räpsyttely uudella kameralla. Lukuisten kuvien pienentäminen ja nettiin latailu on tuntunut niin toivottomalta puuhalta, että olen siirtänyt sitä eteenpäin ja vielä lisää eteenpäin. Yhdellä tai kahdella kuvalla kun ei voi kertoa koko tarinaa.

Mutta sitten sain väläyksen ja opiskelin nikkaroimaan mosaiikkikuvia, mikä ratkaisi ongelman kertaheitolla!
Joten tässä teille tuikilaadukkaita kuvia, jotka on kuvattu tuikitavallisena päivänä tuikionnellisen Asterin kanssa.

Tarina alkaa jotenkin niin, että päädyin istumaan eteisen lattialle tarkoituksena saada Asterista pari (!) somaa kuvaa. Asteri oli toki oma kuvauksellinen itsensä, mutta ehkä siitä on otettu pari(sataa) söpöä kuvaa jo ennalta, ainakaan kovin riemumielin se ei jaksanut poseerata. Jossain vaiheessa sen kuono alkoi herkeämättä kääntyillä vaatekaapin suuntaan ja sen ilmeestä pystyi helposti lukemaan viestin, että kohta on syytä sataa luita ja paljon.

Tähän asti Asteri oli poseerannut penkillä, mutta turhautuminen kävi ylivoimaiseksi ja ensin se päätti käydä tökkimässä kaapin ovea, joka tietysti liukui auki.
- Hei, ne luut on täällä, näitä just haluisin!!

Kylmästi, ilman mitään heltymisen aatoksia houkuttelin Asterin lattialle poseeraamaan, Söpöile vielä hetki -mentaliteetilla. Tässä vaiheessa Asterin turhautuminen kävi jo melko ilmeiseksi ja kun allekirjoittanut oli saada tassusta päin pläsiä, niin jouduin siirtymään takavasemmalle ja luovuttamaan mallille messevät kuvauspalkkiot.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Moikka!

Me Hersyn kans tultiin kertomaan, että
..nämä tässä on meidän apiloita!
 Ja että meillä on uus kamera.
Ratkiriemukasta!
JUUUUUU
'UUU'UU
uu.
Niin mustakii.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Hiekka eli santa on maalaji, joka muodostuu..

mineraaleista tai kivennäisrakeista, joiden koko on 0,2–2,0 mm. Yksittäistä raetta nimitetään tässä kokoluokassa hiekanjyväksi. (Lähde: Wikipedia)

---

Edellisten kuvien ottamisen ja julkaisun välillä oli ainakin pari viikkoa, mutta nämä tulevat suoraan uunista (>masuunista>masiinasta>kamerasta -tämä lähinnä selventämään allekirjoittaneen ajatuksenjuoksuakulkua). Tähän voitte nyt nopsasti kuvitella normaalit liirumlaarumit aamuhetkikullankalliista (ks. mallia edellisestä postauksesta), hyppään nimittäin suoraan asiaan.

Otin oman kameran hupparin taskuun ja tällaisia hiekkakuvia saatiin tänään. Hyödyn maksimoimiseksi päätin jäädä dyynin päälle, missä hiekka on pehmeää (no, irtonaisempaa) --> koirat juoksee hitaammin --> saan parempia kuvia! En saata sanoin kuvailla mieleni neroutta. :)
Asteri kaivoi itselleen suunnilleen sata poteroa, joita sain sitten kulkea täyttämässä, ettei kukaan viaton konisaurus (~ heppa) taita kinttujaan niissä.
Enimmät hiekat hangattiin vielä kotipihan kasteiseen nurmikkoon (♥).
"Millon te tuutte leikkimään meijän kaa??!"

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi

Pääsiäissunnuntaina heräsin auringon nousun kanssa yhtäaikaa ja sitä myöten aamuhetki kullan kallis sitten hyödynnettiinkin armeijamaisen tehokkaasti (kumma kun tämä teema nyt toistuu). Kolmissa naisin marssimme (minut vähän niin kuin vedettiin) valtaamaan takaisin armoitettu hiekkakuoppaystävämme, joka on ollut koko pitkän talven lumen saartama ja hiihtäjien hyväksikäyttämä.

Varsinaisen neronleimauksen päästin julki siinä vaiheessa kun päätin ottaa oman satavuotiaan pokkarin sijasta matkaan isännän kameran, joka ottaa auton ikkunasta ihan hyviä räpsyjä. Mutta hiekkakuopallapa on toiset aatokset, hah.

Tässä siis tuon aamun parhaimmat otokset, totuttuun tapaan olen varautunut myös yhdellä pysäytyskuvalla.


Töttöröö.

Liikkuvan kuvan asetuksista ei siis ollut tässä tapauksessa suurtakaan hyötyä.

Onneksi talvi on sentään voitettu.♥

---

(otsikko on pätkä Veronica Hayn kirjoittamasta Koiran Elämänohjeesta)

maanantai 28. helmikuuta 2011

Voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna!

Aikalailla vuosi sitten syntyi pieneen pohjois-savolaiseen kylään viisi pientä marsunmallista sisarusta, jotka myöhemmin saivat alleen pienet jalat ja nimekseen Alva, Astrid, Aune, Arne ja Arttur.

Tämän kuvakavalkadin tarkoitus on kertoa millaisia marsuista on tullut ja mitä heille kuuluu nyt (Alva eli Halla asuu hyvin kaukana, eikä ole kuvissa mukana). Ja myös sen kuinka monet lumipesut voi päivän aikana saada.

Päivänsankarit:
Aune eli Aava
Arne eli Hessu
Arttur eli Sakari
ja Astrid.

---

Aluksi muutama selvennyksen sana:
Kun aletaan kuvaamaan pääasillisesti hännättömiä koiria, saadaan yleensä aikalailla aineistoa ns. mustan aukon -efektistä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että häveliäimpiä saattaa häiritä kuvissa vilahtelevat p*rssilmät. En kuitenkaan halunnut sensuroida kuvia päälle liimatuilla kukkatarroilla, joten nämä kuvat kannattaa yleensä vain hypätä yli.
Lisäksi: Kun saatetaan yhteen kaksi tai useampi göötti, muodostuu yleensä ns. miljoonakala-efekti, joka pistää lajitoverit etenemään keskenään kalaparven tavoin. Parvi ui juoksee ensin onnistuneesti kohti kameraa ja vaihtaa sitten lennosta päämäärää ja ui pinkoo jälleen kohti kaukaisuutta. Tämä hankaloittaa kuvaamista jonkin verran ja siitä aiheutuu usein myös edellä mainittu mustan aukon -efekti.
Erinapaisuus, joka vetää magneetteja toisiinsa, on myös yksi göötin rotuominaisuus, mutta magneeteista poiketen göötit voivat muuttua kesken kaiken samannapaisiksi, mikä pistää ne satunnaisesti sinkoilemaan eri suuntiin. Jostain syystä tämän aiheuttaa erityisesti kameran kohdistaminen koiriin.
Mutta kun katsoja huomioi nämä seikat ja valmistautuu henkisesti näkemään liudan keskinkertaisia valokuvia, joissa usea samannäköinen otus mellastaa lumikasassa, niin tavoite on saavutettu. Helpottaakseni vielä asiaan vihkiytymättömien kuvanautintoa, kerron, että kuvien koirayksilöt on kohtalaisen helppo tunnistaa hännän perusteella. Kokonaan vailla häntää ovat pieniAava ja isoSakari, ainoa töpöhännällinen on Hessu. Asteri ja kaikkien edellisten emo, Xena, ovat hännällisiä ja Asteri on näistä vaaleampi (ja esiintyy valtaosassa kuvista).
almamater, äiti, emo, ainasaakärsiäjahävetä: Xena eli Sentti
---
Lopultakin joitakin kuvia:

Lumipesut nro 1: "Ottaisitko lumipesut, ottaisitko?"
"Mitä me oikein leikittäis?"
"Leikkimistä!"
"Leikitään juoksemista yhdessä"
"ja tyttöporukalla"
"Leikitään lumihankileikkiä"
Lumipesut nro 2: "Ottaisitko ite, ottaisitko?"
"Leikitään Kuka ei kuulu joukkoon -leikkiä!", "Mutta en se oo minä.."
Lumipesut nro 3.
Vuoden lehtikuva: kaikki viisi samassa kuvassa.
Lumipesut nro 4.
"Leikitään ridgee ja bruukee, kato sä tonne, ni mä katon tänne!"
Lumipesut nro eijaksalaskee ja gentlemanni Romulus
"Ihan sikakiva päivä!"

 Synttärionnittelut vielä kaikille ihanille Ihahhurjille ja kiitokset Ellikselle kaikesta. ♥

perjantai 31. joulukuuta 2010

Aputytteli

Kaivelin koneelta vanhoja kuvia toista koira-aiheista postausta varten ja löysin otoksia Hertasta. Kuvat on otettu vanhan kodin pihassa, joskus monta aikaa sitten. Valokuvausteknisiin seikkoihin ei ehkä kannata kummemmin kiinnittää huomiota, kunhan leikin mv-toiminnolla.


maanantai 28. kesäkuuta 2010

Valokuvaan koiraani, osa 1

Joskus sitä loihtii keksimään hyviä suunnitelmia. Yksi sellainen syntyi, kun päätettiin räpsiä koko revohkasta ryhmäkuva, kun kerran satuttiin olemaan paikan päällä yhtä aikaa.

Ihan helppo juttu hei. Ensin komennetaan Hertta ja Taisto istumaan perustateiksi kuvan keskelle.














Sitten maanitellaan Nando pönöttämään kuvan reunamille (ihmisensä vartoessa kuvan ulkopuolella, ettei koira livistä matkoihinsa liian aikaisin). Samalla toinen ihminen kiikuttaa jostain ladon alta pikkuAsterin kuvaan ja koettaa saada sen uskomaan, että juuri nyt on kaikkein ihaninta istua juuri tällä kohtaa. Ja kolmas ihminen räpsii kuvia sen minkä ehtii (järkkäri -tai muu nopeatoiminen kamera- on suotavaa olla olemassa viimeistään nyt).













Jossain vaiheessa Nando päättää, että tarjotkaa vaikka kultahilemakkaraa, mutta hän ei näiden tunareiden kanssa patsastele enää yhdessäkään kuvassa. Asteri on häipynyt jo aikaa sitten, mutta se palautetaan takaisin kuvaan (helppoa, koska se on kannettavaa mallia). Oman siskon (joka on Taiston kanssa tönöttänyt paikoillaan koko sählingin ajan) vieressä onkin turvallisempaa istua - ja näin saadaan napattua muutama kohtalaisen onnistunut otos.













Lopuksi valitaan kymmenistä kuvista se, jossa on eniten koiria ja kaikkein vähiten ylimääräisiä käsiä tai jalkoja.














Vertailun vuoksi viime jouluna sisätiloissa räpsityt ryhmäkuvat, joissa on nähtävillä sama periaate (Asteri ei toki näissä kuvissa ole lainkaan mukana, koskapa oli olemassa vasta pilkkeenä isänsä silmäkulmassa, jos sielläkään).

Rupeamasta on tuloksena kokonaiset kaksi kuvaa, joissa Nando, Hertta ja Taisto istuvat poseeraamassa yhteistuumin. (Rätti Nandon päässä estää sitä ravistelemasta auki korvassa ollutta haavaa, jonka Veli Veikkonen oli jälleennäkemisen huumassa ennättänyt jo tikata.)


















Sitten meillä on noin kaksikymmentä kuvaa, joissa Nando on korkeimman omakätisesti keskeyttänyt mokoman hapatuksen omalta osaltaan (eipä silti, minäkin olisin tuon huivin kanssa) ja häipynyt paikalta. Hertta ja Taisto istuvat ilmeenkään värähtämättä yhä vain aloillaan - ja muistuttavat melkoisesti jotain Iita ja August -nimistä pariskuntaa edellisen vuosisadan alkupuolelta.



















(Oli pakko vähän leikkiä kuvalla XD )