Näytetään tekstit, joissa on tunniste taimi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taimi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Estraadilta kajahtaa

Asteri täällä taas, moikka!

Määpä kävin tänään näytelmissä ja arvaatteko mitä? Olin pääosassa! 

Osasin kaikki roolisuoritukset ihan ku vettä vaan ja en oo harjotellu paljo yhtään. Tässä kuvassa mä näytän tolle lyhythäntäselle, miten seisotaan näyttämöllä. Pitää olla jalat maan pinnalla, vaikka oisit miten suuri tähti. Tuntuvat vaan aika paljon antavan arvoa ulkonäölle, vaikka mun mielestä tuommosessa esityksessä pitäis henkiset kyvyt ja roolin sisäistäminen arvostella paljon korkeammalle. Mutta jos nyt ulkonäköasioihin puututaan, niin tsekatkaapa meikäläisen muikeet reisilihakset. En oo suotta treenaillu hyppyjä ja loikkia.
Siellä oli yks kriitikkokin paikalla ja just kun pidin mun Pöydälläseisomis-esitystä, niin se tuli vatkaamaan mun kylkiluita. Aika ronskia, kun ajatellaan miten hankala dialogi tuossa kohtaa on.  :|
Tässä kuvassa näkyy hyvin miten mä osasin hankalan askelkuvionkin kuin vettä vaan, vaikka treenasin ihan pikaseen ennen esitystä. Luonnonlahjakkuus on synnynnäistä, sitä ei vaan voi oppia.
Sanalla sanoen se kriitikko ei kyllä paljon esitystä seurannu. Tässäkin kuvassa se jaarittelee noiden muiden kanssa, vaikka mulla on menossa koko esityksen tunteikkain ja dramaattisin tuijotus kaukaisuuteen. Sivuroolin tyyppi koettaa herättää mua tarinassa sadunomaisesta lumouksesta, mutta onneks mun pokka piti ja katsoin vakaasti tulevaisuuteen.
Se kriitikko oli aika nopee, sain jo ekan arvostelun kotiin luettavaks. Ei se ollu kyllä juonesta saanut mitään irti, keskittyi vaan ihan epäolennaisuuksiin, kuten ulkonäköön. Ihan turhaa palstatilan väärin käyttöä on kirjoittaa, että mä olen vankka ja voimakas narttu (hei pliis: nainen, neito, leidi..) ja mun pää on oikeailmeinen (pitäis varmaan lukea, että oikeamielinen?). Noilla ei ole roolityön kanssa Mitään tekemistä. Ei mitään. 

No, se jatkaa, että mulla on hyvä eturinta ja oikeanlaatuinen karvapeite, mitkä on kyllä kaikilla näkökykyisillä jo tiedossa. Sit näkyy, että ei oo paljon esitystä seurattu, kriitikko kirjoittaa, että liikkuu hyvin sivulta. Mä olin etunäyttämöllä IHAN koko ajan. Ne on kokonaan muut tyypit, joiden paikka on siellä esiripun vieressä.

Ei tää tähän lopu. Se kriitikko kohdisti tän arvostelun suoraan mulle, mutta silti tässä lukee, että: esitetään tänään turhan pulskassa kunnossa. Mä en voi sille mitään, jos nuo sivuosatyypit ei ole sen mieleen, mutta älä pura sitä minuun, hei! Sitä paitsi toi tyyppi, joka mulla on esittelijänä on tosi kaitanen ja siksi päättelen, että kriitiikko on kyllä huilannut valtaosan esityksestä lämpiön puolella.

Koska tää oli ensi-iltaesitys, niin annoin vapaalippuja mun kavereille ja mun uusparasystävä Taimi oli myös sitä mieltä, että esitys oli mielettömän hieno, mutta kriitikko ei tajunnu tästä taidemuodosta mitään.
Mulle on varattuna tälle illalle yksityistilaisuus olkkarin sohvalta, joten vetäydyn sinne seuraamaan Oscareiden jakoa. En oo kyllä ehdolla tänä vuonna, mutta saapa nähdä miten ton Merylin käy, kun se vei yhen pääosan mun nenän edestä.

Ja annan mä anteeks tolle kriitikollekin, koska arvostelun loppuun se oli kuitenkin sujauttanut sanat Erittäin hyvä. Mä niin tiesin sen ja siksi tähän loppuun siteeraan vielä Dame Edith Evansia:

"What I want to give in the theatre is beauty, 
that's what I want to give."

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Ensimmäinen enkeli, toinen tonkeli...

viides villahousu

---

Joulu ohi ja nyt saa huilata. :D

Kuten jo aiemmin tuli kerrottua, niin siivoaminen on Asterin lempipuuhia ja joulusiivousta tehtäessä sain taltioiduksi tämän kuvan todistusaineistoksi. Paimennustaipumus sai Asterista yliotteen ja se koetti kaikin voimin pitää kaikki neljä palloa yhdessä kasassa (kunpa vaan olisi ollut pidemmät käsivarret!), samalla kun pyrki leikittämään ainakin yhtä, mielellään jopa kahta kerrallaan. Onneksi pallot ottivat ohjat omiin käsiinsä ja vierivät aikaa myöten kukin koloihinsa ja Asteri pääsi huilaamaan. Ei tuommoista stressiä ihan joka päivä kestäisikään.
Jouluaatto valkeni riemuisana, sillä melkein heti herättyä koirat saivat nenänsä eteen paketit, joiden silppuaminen oli tietysti huvi numero yksi (Hertta kaiveli vielä joulun jälkeen viimeisiä lahjapapereita roskapussista repiäkseen ne pitkin lattioita - tiedä vaikka niihin olisi joku lahjakin unohtunut). Asteria oli muistettu pallolla, jonka halki kulki paksu köysi. Nerokas yhdistelmä Asterin lempileluja siis, sitäpaitsi tuo ei niin helposti pyöri mihinkään. Hertan paketista paljastui röhköpossu, josta tuli melkoinen hitti, olkoonkin että se majailee valtaosan ajasta kaapin päällä, sillä Hertta sekä Asteri ovat aavistuksen huolissaan sen ääntelystä. Eihän sillä nyt vaan voi olla kaikki hyvin!
Viimeisestä paketista paljastui valtava luupussi, jota Hertta oli tietysti kytistänyt jo viikkokausia kaapin päältä. Vaikka Hertta piilottikin röhköpossun kyynärpäänsä alle pakettia avatessaan, niin lelut unohtuivat kyllä kummaltakin, kun saivat luut kaltattavakseen.
Joulupäivänä matkustin Pohjois-Karjalaan joulun viettoon ja koirat viettivät sillä aikaa lomaa isännän kanssa. Joensuussa oli tarjolla sijaiskoiraseuraa, jota sai rapsutella kaksin käsin.

Tämä tihviläinen on koirakomppanian uusin tulokas, nimeltään Taimi ja Taiston siskopuoli ja ns. ameriikan serkku (eli amerikanstaffordshirenterrieri). Pieni suloistakin suloisempi naskalihammas, joka aiemmin piiloutui sohvan alle murisemaan minulle, mutta jolle olen nyt (kaikessa vaatimattomuudessani) uusi paras ystävä. ;)
Taisto on välillä vähän hätää kärsimässä, varsinkin kun sen auktoriteettikin on selvästi aliarvostettu. Tässä Taisto murisee (ihan hyväntahtoisesti kylläkin) hampaat irvessä sen minkä kitapurjeista irtoaa, mutta Taimi sen kun kaivelee eilisiä eväitä poskihampaiden välistä. Ei niin mitään väliä millään komenteluilla.:D

Taimi + Taisto = Taimisto :D
Noteeraa mahtavat jenkkakahvat natiaisen persauksissa! ♥
Nandon komenteluilla oli sentään vähän jotain merkitystä yleismaailmallisessa järjestyksenpidossa, muttei sekään voinut ymmärtää miksi tuommoinen otus oli taas pitänyt kotiuttaa (Nando ylenkatsoi Asteriakin viime kesänä). Sohvan nurkkaan pääsi sentään turvaan ja hyvällä mielikuvituksella karkuun pahaa maailmaa.
"Mutta eikö me voitais silti jo lähteä kotiin??"
Joensuun tuomisina oli vielä pakettikasa koirille ja tässä kuvassa kummatkin tämänvuotiset narupallot sekä Asterin "talja", joka on ihan ehdoton hittituote, paha vaan että ihmiset rääkkäävät sitä ja Asteri joutuu sen jatkuvasti pelastamaan (otuksen hännässä on vinkupilli). Lisäksi Hertta sai valtavan suuren luun, jota se sai jo vähän maistella.
Olin vielä ennen joulua sitä mieltä, että Asterista ja Hertasta ei oikein saa kunnollisia ryhmäkuvia, kun ne eivät tahdo poseerata vierekkäin, mutta nyt olen saanut jo pari ihan kohtalaista otosta, joten tiedä vaikka kohta nukkuisivat kainalokkain (no ei nyt sentään). :)
Myrsky on täällä vihdoin talttunut, joten saatetaan jossain välissä lähteä testaamaan uusi koirapuisto!

lauantai 1. toukokuuta 2010

Koirablogi

Muiden turinoiden sivuun olen perustanut koirablogin, joka sisältää karvakavereiden juttuja. Nämä kuulumisina tarjoillaan kiinnostuneille.

Arjen sankareina toimivat siis:

Hertta
Asteri
sekä edellisten puolisisarukset Nando,
Taisto
 
ja uusin tulokas, Taimi.
 
---
Joskus tektissä voivat vilahtaa myös jo paremmille lenkkipoluille siirtyneet:

Hertan velipuolikuu ja Asterin edeltäjä, Elmeri.
 
Nandon varaäippä Senni
 
sekä puolijumala-Simba, josta varmaankin syntyi inkarnaatio-Taisto.