Näytetään tekstit, joissa on tunniste taisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taisto. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Ensimmäinen enkeli, toinen tonkeli...

viides villahousu

---

Joulu ohi ja nyt saa huilata. :D

Kuten jo aiemmin tuli kerrottua, niin siivoaminen on Asterin lempipuuhia ja joulusiivousta tehtäessä sain taltioiduksi tämän kuvan todistusaineistoksi. Paimennustaipumus sai Asterista yliotteen ja se koetti kaikin voimin pitää kaikki neljä palloa yhdessä kasassa (kunpa vaan olisi ollut pidemmät käsivarret!), samalla kun pyrki leikittämään ainakin yhtä, mielellään jopa kahta kerrallaan. Onneksi pallot ottivat ohjat omiin käsiinsä ja vierivät aikaa myöten kukin koloihinsa ja Asteri pääsi huilaamaan. Ei tuommoista stressiä ihan joka päivä kestäisikään.
Jouluaatto valkeni riemuisana, sillä melkein heti herättyä koirat saivat nenänsä eteen paketit, joiden silppuaminen oli tietysti huvi numero yksi (Hertta kaiveli vielä joulun jälkeen viimeisiä lahjapapereita roskapussista repiäkseen ne pitkin lattioita - tiedä vaikka niihin olisi joku lahjakin unohtunut). Asteria oli muistettu pallolla, jonka halki kulki paksu köysi. Nerokas yhdistelmä Asterin lempileluja siis, sitäpaitsi tuo ei niin helposti pyöri mihinkään. Hertan paketista paljastui röhköpossu, josta tuli melkoinen hitti, olkoonkin että se majailee valtaosan ajasta kaapin päällä, sillä Hertta sekä Asteri ovat aavistuksen huolissaan sen ääntelystä. Eihän sillä nyt vaan voi olla kaikki hyvin!
Viimeisestä paketista paljastui valtava luupussi, jota Hertta oli tietysti kytistänyt jo viikkokausia kaapin päältä. Vaikka Hertta piilottikin röhköpossun kyynärpäänsä alle pakettia avatessaan, niin lelut unohtuivat kyllä kummaltakin, kun saivat luut kaltattavakseen.
Joulupäivänä matkustin Pohjois-Karjalaan joulun viettoon ja koirat viettivät sillä aikaa lomaa isännän kanssa. Joensuussa oli tarjolla sijaiskoiraseuraa, jota sai rapsutella kaksin käsin.

Tämä tihviläinen on koirakomppanian uusin tulokas, nimeltään Taimi ja Taiston siskopuoli ja ns. ameriikan serkku (eli amerikanstaffordshirenterrieri). Pieni suloistakin suloisempi naskalihammas, joka aiemmin piiloutui sohvan alle murisemaan minulle, mutta jolle olen nyt (kaikessa vaatimattomuudessani) uusi paras ystävä. ;)
Taisto on välillä vähän hätää kärsimässä, varsinkin kun sen auktoriteettikin on selvästi aliarvostettu. Tässä Taisto murisee (ihan hyväntahtoisesti kylläkin) hampaat irvessä sen minkä kitapurjeista irtoaa, mutta Taimi sen kun kaivelee eilisiä eväitä poskihampaiden välistä. Ei niin mitään väliä millään komenteluilla.:D

Taimi + Taisto = Taimisto :D
Noteeraa mahtavat jenkkakahvat natiaisen persauksissa! ♥
Nandon komenteluilla oli sentään vähän jotain merkitystä yleismaailmallisessa järjestyksenpidossa, muttei sekään voinut ymmärtää miksi tuommoinen otus oli taas pitänyt kotiuttaa (Nando ylenkatsoi Asteriakin viime kesänä). Sohvan nurkkaan pääsi sentään turvaan ja hyvällä mielikuvituksella karkuun pahaa maailmaa.
"Mutta eikö me voitais silti jo lähteä kotiin??"
Joensuun tuomisina oli vielä pakettikasa koirille ja tässä kuvassa kummatkin tämänvuotiset narupallot sekä Asterin "talja", joka on ihan ehdoton hittituote, paha vaan että ihmiset rääkkäävät sitä ja Asteri joutuu sen jatkuvasti pelastamaan (otuksen hännässä on vinkupilli). Lisäksi Hertta sai valtavan suuren luun, jota se sai jo vähän maistella.
Olin vielä ennen joulua sitä mieltä, että Asterista ja Hertasta ei oikein saa kunnollisia ryhmäkuvia, kun ne eivät tahdo poseerata vierekkäin, mutta nyt olen saanut jo pari ihan kohtalaista otosta, joten tiedä vaikka kohta nukkuisivat kainalokkain (no ei nyt sentään). :)
Myrsky on täällä vihdoin talttunut, joten saatetaan jossain välissä lähteä testaamaan uusi koirapuisto!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Popsit ruohoa ja kukkaa, koko päivän siihen hukkaat.

Olipa kerran kesäinen päivä, jolloin Taiston valtasi 
vastustamaton himo nautiskella maan antimilla.
 
 
"Pää'ää, lampaat syö heinää." :P
"En mää'ää mikään lammas kyllä ole." :(
"Ootkos ihan varma? Tuoksut vähän.. heinäiselle.."
"Ja nyt se tauti tarttui minuunkin."

(otsikko on ote runosta Laiska lammas kerroppas)

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Maailmassa ei ole koskaan järjestystä,

Hemuli ajatteli surullisena. 
Eilen oli liian kuuma ja nyt on liian märkää.
(Tove Jansson)
---

Koska en millään kehtaa laittaa kolmatta "aamulla anivarhain" -postausta peräjälkeen ja koska päädyin joutessani siivoilemaan koneella olevia tiedostoja, niin tässä teille kuvallinen kertomus Asterin ensimmäisestä uimaretkestä. Asiaa sivuttiin pienimuotoisesti jo aiemmin viime kesänä, mutta koska löysin kadotetuksi luullut kuvat koneen kätköistä, niin eihän niitä sovi jättää käyttämättäkään.

Kaikkihan alkoi siitä, kun helteinen keskipäivä houkutti meidät kaikki rannalle ja pikkuAsteri pinkaisi Taiston yllyttämänä 
suoraan järveen. 
 

Asterin kunniaksi on sanottava, että se tajusi olosuhteiden muutoksen melko nopeasti.

Joku toinen olisi saattanut vain jatkaa kroolaten.

 Tiskirätin lailla Asterin turkki sanoi ryys ja imaisi litran Höytiäistä mukaansa.

 *ravis ravis ravis ravis*

*ravis ravis ravis ravis ravis ravis*

Mä oon niiiiin märkä

-Mut jos siellä kastuu taas?
-Eikä kastu.

Ja sitten ne kaikki meni uudelleen uimaan ja kukaan ei enää kastunut.
Sen pituinen se.


 Kesä..


kuvat räpsitty siskon järkkärillä (tahtoo oman!!)

maanantai 24. tammikuuta 2011

Palloina kierimme mattojen päällä

Kun Asterin ja Taiston viileähkö sisarussuhde sai lisäpontta jo ammoin päättyneistä juoksuista ja Taisto tajusi, että rasittavasta pikkuipanasta on kasvanut Nainen -ja mikä parasta: sopivan kokoinen- niin vauhtia ei ole näiden kahden kaveruksen yhdessäolosta puuttunut.

Viime päivinä olemme Asterin kanssa visitoineet runsain määrin Kuopiossa, missä Taistikki on vielä hetken aikaa majailemassa. Runsas harjoitus on muokannut näiden kahden mahtailijan keskinäistä pikkukisailua koko ajan kehittyneempään suuntaan ja hivuttanut sen lopulta täydelliseksi paritanssiksi, josta voisi jopa käyttää termiä Ei-nuo-hölmöt-lopeta-ikinä.

Viattomalta näyttävä lepohetki, Taisto on asettunut huilaamaan possunsa kanssa ja Asterikin näyttää lopulta pysähtyneen.


Kahden sekunnin päästä pikainen silmäpeli johtaa siihen, että Asteri syöksyy kiinni possuun, josta Taisto (jo viisastuneena) ei ole hetkeksikään laskenut irti. Siirrytään yksissä tuumin tatamille.


Alkaa julma ja määrätietoinen taistelu ja Asteri käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Taisto murisee niin että seinät tärisevät, mutta se ei vakuuta enää ketään. Kehässä on todellinen amatsoni!


 Asteri keikauttaa Taistoa vasemmalle..

ja oikealle..


.. ja vastustaja on nurin!


Taisto ei ole nyhveröitten sukua vaan iskee voimalla ja vimmalla takaisin, ei puhettakaan luovuttamisesta. "Hakkaa päälle pohjan poika!"


Tästä saat ja tästä!


Seinät ryskyvät ja amatsoni on nurin!


Ottelu ei ole todellakaan ohi, sillä Asteri vain lepäsi - ja taas mennään. Kansainvälisellä kenguruleirillä Asteri on oppinut nyrkkeilyn tekniset salat ja antaa Taistolle pataan niin että helisee.


Autenttista videokuvaa ottelusta (yhdestä niistä) pääset seuraamaan tästä linkistä.


Toiselle hurjalle raateluvideolle on tallentunut amatsoniAsterin verenhimoinen murina (alkaa suunnilleen kohdasta 0:30), josta kerrotaan hurjia tarinoita aina eteläisintä Amerikkaa myöten.

tiistai 3. elokuuta 2010

Juhlien sankari

Ajankohtaisempia kuulumisia ovatkin sitten viime viikonlopun näyttelyuutiset. Taiston ja ihmisensä kanssa huruttelimme aamutuimaan Etelä-Savon Ristiinaan, jossa Taisto kävi jälleen taistoon (ehheh, sanaleikki) kaltaistensa kanssa ja päihitti yhtä (tyttöä) vaille kaikki.

Kiltti tuomarisetä, joka ei pelännyt housunpolviensa likaantumista (ja se oikeasti konttasi siellä kehässä), julisti Taiston ihan älyttömän mahtavaksi stahveroksi ja lahjoitti tälle tuikitarpeellisen sertin (niitä tarvitaan vähintäänkin kolme ja Taistolla oli jo ennestään kaksi), minkä seurauksena Taisto sai kutreilleen kuvitteellisen kultakruunun ja tittelikseen Suomen Muotovalio. Ansaittua, jos mikä.



Voittajan on helppo hymyillä. X]

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Valokuvaan koiraani, osa 1

Joskus sitä loihtii keksimään hyviä suunnitelmia. Yksi sellainen syntyi, kun päätettiin räpsiä koko revohkasta ryhmäkuva, kun kerran satuttiin olemaan paikan päällä yhtä aikaa.

Ihan helppo juttu hei. Ensin komennetaan Hertta ja Taisto istumaan perustateiksi kuvan keskelle.














Sitten maanitellaan Nando pönöttämään kuvan reunamille (ihmisensä vartoessa kuvan ulkopuolella, ettei koira livistä matkoihinsa liian aikaisin). Samalla toinen ihminen kiikuttaa jostain ladon alta pikkuAsterin kuvaan ja koettaa saada sen uskomaan, että juuri nyt on kaikkein ihaninta istua juuri tällä kohtaa. Ja kolmas ihminen räpsii kuvia sen minkä ehtii (järkkäri -tai muu nopeatoiminen kamera- on suotavaa olla olemassa viimeistään nyt).













Jossain vaiheessa Nando päättää, että tarjotkaa vaikka kultahilemakkaraa, mutta hän ei näiden tunareiden kanssa patsastele enää yhdessäkään kuvassa. Asteri on häipynyt jo aikaa sitten, mutta se palautetaan takaisin kuvaan (helppoa, koska se on kannettavaa mallia). Oman siskon (joka on Taiston kanssa tönöttänyt paikoillaan koko sählingin ajan) vieressä onkin turvallisempaa istua - ja näin saadaan napattua muutama kohtalaisen onnistunut otos.













Lopuksi valitaan kymmenistä kuvista se, jossa on eniten koiria ja kaikkein vähiten ylimääräisiä käsiä tai jalkoja.














Vertailun vuoksi viime jouluna sisätiloissa räpsityt ryhmäkuvat, joissa on nähtävillä sama periaate (Asteri ei toki näissä kuvissa ole lainkaan mukana, koskapa oli olemassa vasta pilkkeenä isänsä silmäkulmassa, jos sielläkään).

Rupeamasta on tuloksena kokonaiset kaksi kuvaa, joissa Nando, Hertta ja Taisto istuvat poseeraamassa yhteistuumin. (Rätti Nandon päässä estää sitä ravistelemasta auki korvassa ollutta haavaa, jonka Veli Veikkonen oli jälleennäkemisen huumassa ennättänyt jo tikata.)


















Sitten meillä on noin kaksikymmentä kuvaa, joissa Nando on korkeimman omakätisesti keskeyttänyt mokoman hapatuksen omalta osaltaan (eipä silti, minäkin olisin tuon huivin kanssa) ja häipynyt paikalta. Hertta ja Taisto istuvat ilmeenkään värähtämättä yhä vain aloillaan - ja muistuttavat melkoisesti jotain Iita ja August -nimistä pariskuntaa edellisen vuosisadan alkupuolelta.



















(Oli pakko vähän leikkiä kuvalla XD )

Mökillä, osa 1

Viikko ennen juhannusta päädyttiin tekemään päivänreissu pakettiautolla mökille Pohjois-Karjalaan. Mukaan lähtivät tietenkin myös Hertta ja Asteri, joista edellä mainittu matkusti pakun jalkotilassa ja jälkimmäinen ruhtinaallisesti keskipenkillä upouusissa -ja tällä kertaa sopivan kokoisissa- turvavyövaljaissa.

Aivan aluksi Asterin matkanteko oli melkoista narinaa, asento oli huono ja hikikin oli, eikä muutenkaan ollut kivaa. Mutta vihdoin, kun kahden tunnin matkasta oli neljännes jäljellä, Asteri teki sovinnon itsensä kanssa ja simahti penkille. Sen jälkeen se onkin osannut siinä nukkua oikein makeasti.














Mökillä meitä oli vastassa sekä Pantterisisko-Nando, että Veli Veikkonen-Taisto.

























Alkututkailun, ja osin myös mieleen palauttamisen, jälkeen kaiffarit innostuivat leikkimään ja juoksemaan pitkin pihamaata. Paitsi Nando, joka ei ihan pienestä summasta alennu riehumaan mokomien lantalaisten kanssa.





































Tarpeeksi kun oli saatu lihaa liikuteltua, niin päätettiin, jotta komppania on syytä juoksuttaa rantaan ja sitä myöten veteen kastautumaan.













Asteri juoksi Taiston perässä suoraan järveen ja tajusi vasta sitten, että Märkää!!! on.













Äkkiä rannalle ja päälle moninkertaiset ravistukset. Taistikki sai sen sijaan päälleen uimapuvun (~ pelastusliivit), kas kun tynnyrinmallisena ei ole ihan kaikkein maisterein tuossa uimisessa...













Mutta sopivilla vermeillä polskuttelee vaikka vastarannalle asti.













Asteri saattoi olla sitä mieltä, että veli esiintyy hieman piukoissa vermeissä, mutta näki varmemmaksi olla hissukseen.













Uintireissun päätteeksi koirat päätyivät kuivattelemaan.













Ja illan kähmeessä me köröteltiin takaisin kotiin.