perjantai 29. lokakuuta 2010

Hei, meillä juostaan taas


Eli pikkuAsterista on tullut iso tyttö ja tällä päivämäärällä kerrotaan juoksujen alkaneen. Voi haikeus.

Herttahan on -kaikeksi onneksi- leikattu, eli kyseistä lystiä ei sentään tarvitse kestää neljää kertaa vuodessa ja todennäköisesti aikaa myöten Asteri saa kokea saman kohtalon, mutta katsotaan nyt ensin tuomareiden mielipide ja mietitään mahdollista suvunjatkamistarvetta ensin ja sitten sen jälkeen, joskus .

Onneksi talossa ei nyt kumminkaan ole urosta, niin kuin Hertan seurana aikoinaan. Vaikkakin kyseessä oli varsin seniili ja haparoiva paappakoira, niin ulvoa se osasi sitten senkin edestä. Mikä onkaan kivempaa kuin herätä aamuyöstä siihen, että ensin ulisee pitkäkuonoinen collie, jonka jälkeen vastalaulajaksi ryhtyy mölähtelevä bouvier, jonka lauluääni muistuttaa hyvin suuresti kuutamosonaattia lurittelevaa nautaeläintä.

Toistaiseksi en ole hankkinut Asterille juoksuhousuja. Se saa itse pitää itsensä siistinä ja putsata mahdolliset tipat lattioilta, itse siivoan sitten jos ja kun tarvetta on. Hertta hoiti homman hyvin ja uskon, että Asteri oppii siihen myös.

Että tuitui vaan täältä.. :P

perjantai 1. lokakuuta 2010


Pikkukoira asettui kannonnokkaan.
"Tässä vahdin ja ohikulkijat stoppaan."
Ainakin kärpäsen ja kaksi muurahaista,
vetää kyllä tämäkin kaista,
Vaikka ei ole helppoa tullimiehen työ,
ei palkkaa saa, ei leiville lyö.
Sääntöjen mukaan kuitenkin mennään
ei jonossa muksita ketään nennään.




Maailma peittyy hahtuviin,
valkoisiin ja pehmeisiin.
"Näenkö mä unta,
sataako nyt lunta?"
pikkukoira kummeksuu
ja petinsä vain kutistuu.