keskiviikko 29. elokuuta 2012

Villakoiran ydin


Meille kuuluu tänään tällaista.
Hertan arsessa ollut peukalonpään kokoinen kasvain sekä sen ympärille kertynyt pesäpallon kokoinen nestekasauma poistettiin tiistaina ja nyt se sitten napostelee särkylääkkeitä ja antibiootteja jonkun tovin. Elämä on kaikilla täällä niin kovin tylsää; Hertalla pöntön sisäpuolella ja Asterilla siksi, että Hertta saa monta kertaa päivässä herkkuja (joiden kanssa tarjoillaan ylimmän kuvan antimia, mutta sitähän Asteri ei hiffaa) ja koska lenkillä ei saa riehua.

Ja jos teistäkin Hertan parta näyttää kuvassa vähän möhnäiseltä, niin voin kertoa että se on. Tynnyrin kanssa syöminen ei ole maailman siisteintä puuhaa ja odotankin, että saan vedellä koko turkin matalaksi mahdollisimman pian (ollapa samanlainen kone kuin tohtorilassa). Häntä on sentään kuin villakoiralla konsanaan.

tiistai 21. elokuuta 2012

Kuin kaksi marjaa

(Kolmantena pyöränä Asteri,) Suomenpystykorva 
ja Hennesin lastenlelu.

lauantai 18. elokuuta 2012

Kuivausrumpu päättää pesukonserton

Käytiin heinäkuussa tekemässä tämän kesän ensimmäinen ja toistaiseksi ainut mökkivisiitti. Sää oli suosiollinen, aurinko paistoi ja oli muutenkin ihan kiva olla. Jopa niin kiva, että tuli vähän hiki riehuessa.
Mutta mökillä apu on onneksi nopea, napattiin vesilelut messiin ja suunnattiin rantaan "kainaloita huuhtomaan". Aluksi Asteri vähän ujopiimäili ja mietin jo, että itsekö tässä joutuu keräämään helmat korviin ja kahlaamaan aaltoihin heitetyn lelun perään. Toki Asteri sitten haki sen, eihän se nyt mikään nössö sentään ole, vaikka olikin mielestään melkoisessa merihädässä, kun niin älyttömän syvälle piti mennä..
Hertalla sen sijaan ei ollut mitään ongelmia uimisen kanssa, se loiskutteli kerta toisensa jälkeen noutamaan lelun keinuvilta aalloilta.
Eikä Asterillakaan ollut mitään ongelmia sen kanssa, että Hertta kävi hakemassa lelun rantaan. Kun vaan olisi saanut leikkiä sillä lelulla edes hetken.
Jossain vaiheessa Hertta alkoi juoksuttamaan lelua vähän pidemmälle rantaruovikkoon ja viisaasti päättelimme, että ehkä se koettaa kertoa jotain sellaista kuin "nyt ei enää hirveesti jaksais" tai jotain vastaavaa. Kuivalle maalle siirtyminen aiheutti sen, että järven pinta aleni ainakin viisi senttiä ja kummankin koiran matka katkesi siihen, että märän turkin paino veti vääjäämättä jalat alta.
Pakko mennä mittarimatona eteenpäin
 Asteri: Jalat ei kanna vieläkään..
Hertta: Ei munkaan oikein. *hoiper hoiper*
 
Loppulinkous
Surrur rur rur rur.. rur....rur....rur.......rur.... ja kuiva turkki.
"Heheehee, pöhlät. Mä en uinu ollenkaan."