Aivan aluksi Asterin matkanteko oli melkoista narinaa, asento oli huono ja hikikin oli, eikä muutenkaan ollut kivaa. Mutta vihdoin, kun kahden tunnin matkasta oli neljännes jäljellä, Asteri teki sovinnon itsensä kanssa ja simahti penkille. Sen jälkeen se onkin osannut siinä nukkua oikein makeasti.
Mökillä meitä oli vastassa sekä Pantterisisko-Nando, että Veli Veikkonen-Taisto.
Alkututkailun, ja osin myös mieleen palauttamisen, jälkeen kaiffarit innostuivat leikkimään ja juoksemaan pitkin pihamaata. Paitsi Nando, joka ei ihan pienestä summasta alennu riehumaan mokomien lantalaisten kanssa.
Tarpeeksi kun oli saatu lihaa liikuteltua, niin päätettiin, jotta komppania on syytä juoksuttaa rantaan ja sitä myöten veteen kastautumaan.
Asteri juoksi Taiston perässä suoraan järveen ja tajusi vasta sitten, että Märkää!!! on.
Äkkiä rannalle ja päälle moninkertaiset ravistukset. Taistikki sai sen sijaan päälleen uimapuvun (~ pelastusliivit), kas kun tynnyrinmallisena ei ole ihan kaikkein maisterein tuossa uimisessa...
Mutta sopivilla vermeillä polskuttelee vaikka vastarannalle asti.
Asteri saattoi olla sitä mieltä, että veli esiintyy hieman piukoissa vermeissä, mutta näki varmemmaksi olla hissukseen.
Uintireissun päätteeksi koirat päätyivät kuivattelemaan.
Ja illan kähmeessä me köröteltiin takaisin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti