Paparazzausta

Blogihiljaisuuden syynä on ollut kuvaähky, jonka on aiheuttanut hallitsematon kuvien räpsyttely uudella kameralla. Lukuisten kuvien pienentäminen ja nettiin latailu on tuntunut niin toivottomalta puuhalta, että olen siirtänyt sitä eteenpäin ja vielä lisää eteenpäin. Yhdellä tai kahdella kuvalla kun ei voi kertoa koko tarinaa.

Mutta sitten sain väläyksen ja opiskelin nikkaroimaan mosaiikkikuvia, mikä ratkaisi ongelman kertaheitolla!
Joten tässä teille tuikilaadukkaita kuvia, jotka on kuvattu tuikitavallisena päivänä tuikionnellisen Asterin kanssa.

Tarina alkaa jotenkin niin, että päädyin istumaan eteisen lattialle tarkoituksena saada Asterista pari (!) somaa kuvaa. Asteri oli toki oma kuvauksellinen itsensä, mutta ehkä siitä on otettu pari(sataa) söpöä kuvaa jo ennalta, ainakaan kovin riemumielin se ei jaksanut poseerata. Jossain vaiheessa sen kuono alkoi herkeämättä kääntyillä vaatekaapin suuntaan ja sen ilmeestä pystyi helposti lukemaan viestin, että kohta on syytä sataa luita ja paljon.

Tähän asti Asteri oli poseerannut penkillä, mutta turhautuminen kävi ylivoimaiseksi ja ensin se päätti käydä tökkimässä kaapin ovea, joka tietysti liukui auki.
- Hei, ne luut on täällä, näitä just haluisin!!

Kylmästi, ilman mitään heltymisen aatoksia houkuttelin Asterin lattialle poseeraamaan, Söpöile vielä hetki -mentaliteetilla. Tässä vaiheessa Asterin turhautuminen kävi jo melko ilmeiseksi ja kun allekirjoittanut oli saada tassusta päin pläsiä, niin jouduin siirtymään takavasemmalle ja luovuttamaan mallille messevät kuvauspalkkiot.