Oh, beautiful Loch Ness!

I must sincerely confess, 

That you are the most beautiful to behold, 

With your lovely landscapes and water so cold.

---

Ennen talven tuloa on syytä julkituoda kesäinen tarina, 

jonka sivuosassa 

...on kaunis Loch Höytiäinen ja sen harvoin nähty vesihirviö nimeltään Myfis*.

ja varsinaisissa päärooleissa peistä taittavat 

Kaisla-("miksi mulle nauretaan?")Asteri

 ja "Täällä on sitten SÄÄNNÖT!"-Nando

Lisäksi tarinaan sisältyy Keppi, jonka mielipiteellä ei ole valitettavasti suurtakaan painoarvoa.

---

On siis kuuma kesäinen päivä ja kuten niin monia muitakin, 

myös tarinamme päähenkilöitä houkuttelee hetki vilvoittavien vetten tykönä.

Eikä aikaakaan kun lempeän oleskelun katkaisee 

aivan viattomasti ohitse kellunut pieni Keppi. 

Työvoimatoimistossa sille oli tarjottu runsaasti 

ammatillisia vaihtoehtoja, mutta kohtalo päätti toisin.

Palatkaamme kuitenkin tarinan alkuun. 

Keppi oli siis lipumassa kohti uusia haasteita, 

kun Kaisla-Asteri kohtasi sen.

Ja niin kuin koirien ja keppien yhteiselossa on tavallista, 

kävi tässäkin tarinassa niin, että yhä uudestaan ja uudestaan 

Keppi päätyi lentämään ilman halki, laskeutumaan (melko) hennosti veteen ja uppoamaan hetkeksi pinnan alle. 

Ja juuri kun se, pintaan pompattuaan, sai vedettyä hitusen ilmaa "keuhkoihinsa" (toim.huom. kepeillä ei tiettävästi ole varsinaisia keuhkoja), niin se jo näki valkoisen hammasrivistön sulkeutuvan jälleen ympärilleen.

 

Kaisla-Asteri huvitteli siis keppileikin parissa; loiskutteli keppi suussa rantaan ja kroolasi yhä uudelleen keppiä noutamaan. 

Ja taas rantaan.

Tämänkaltaisesta ilottelusta seurasi luonnollisesti se, 

että Asteri kastui ns. karvanjuuriaan myöten 

ja päätyi aina rantauduttuaan vatkaamaan itsestään ylimääräisen veden pois.

Rantavedessä kahlaileva, ja kauniita kiviä keräilevä Nando ei ollut lainkaan ihastunut lajitoverinsa puuhiin, 

ja vähän väliä se päätyi loikkimaan rantakoivikon suojiin, kun ilmassa alkoi lennellä pisaroita.

- Yh, ei saa RROISKUTTAA!!!

- Mikäs sillekin nyt tuli..?

Tämä toistui kerta toisensa jälkeen ja tarkkakatseisempi läsnäolija olisi voinut huomata Asterin olemuksessa lisääntyvää lällällää-meininkiä ja vastaavasti Nandon suupielessä hieman kiristynyttä hymyntapaista.

Ja juuri siksi kai kävi niin kuin kävi.

Omahyväinen Asteri päätyi jälleen kerran ravistamaan itseään 

ja luiskautti sitä ennen suupielestään Kepin laineelle kellumaan.

Takavasemmalta tuli perinjuurin kasteltu Nando, 

kaappasi Keppirukan ja juoksi pitkin loikkauksin kohti rantakoivikkoa. 

Äimistynyt Asteri järkyttyi moisesta omavaltaisuudesta ja myöhästyi lähdössä pahan kerran.

Kun Asteri viimein tavoitti Nandon, oli Keppiraukka rouskuteltu 

hammastikuiksi, eikä mitään ollut enää tehtävissä! :(

Asteri pyörtyä kumahti keskelle heinikkoa, eikä tointunut ennen kuin iltaruoalle.

Tämän tarinan opetus on se, että jos olet pieni keppi matkalla 

hyväpalkkaiseen työhön, niin seilaa kaukana kotirannasta.

THE END

*vesihirviön koko nimi on Myfatherisswimming