tiistai 20. joulukuuta 2011

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Hertta ja Asteri 
-tukijoukkoineen-
toivovat kaikille ystäville
oikein paljon herkkuja, 
runsaasti silittäviä käsiä, 
isot kasat paketteja 
sekä lokoisaa ja rauhallista joulun aikaa!

   
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

8 asiaa Asterista











Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Kissanpoikaset Ester, Felix ja Magnus olivat muistaneet Asteria ja Herttaa tunnustuksella, vaikka meillä täällä ollaankin viime aikoina oltu niin kovin hissuksiin. Kiitos siis sinne ja maharapsutuksia lähettäjille. ♥ Tämä tunnustus jatkaa matkaansa Asterin Sakari-veljelle ja Aava-siskolle, jotka saavat samalla onnentoivotukset kaikesta maineesta ja kunniasta mitä ovat niittäneet viime aikoina. Loput sisarukset sekä pentueen vanhemmat saavat viedä tunnustuksen myös mukanaan - heidän blogiosoitteitaan ei ole tallessa tällä koneella, siksi ei suoria linkkejä, sori. :/ Kahdeksaa noista ei taida ihan tulla, mutta jos nyt esimerkiksi Taisto Pikkarainen  haluaisi tunnustuksen itselleen jonnekin (kröhöm) kiikuttaa, niin se sopisi meille oikein hyvin myös.

Aiemmin saatuun tunnustukseen sain aikaiseksi kirjoittaa seitsemän asiaa vain Hertan osalta, joten on ihan oikeutettua, että tällä kertaa kerrotaan kahdeksan asiaa Asterista.

1. Kaikki Monet ovat varmaan nähneet kuvia vahtiAsterista, joka tuijottaa ikkunasta pihalle ja kytistää pahamaineisia ohikulkijoita. Ettepä kuitenkaan tienneet sitä, että iltaisin kyttääjästä kuoriutuu ErikoisTarkkaAgenttiAsteri, jonka röntgenkatsetta ei suljetutkaan verhot pidättele.
2. Asteri aktivoituu muutenkin iltaisin ja silloin sen ykköslelu on kaikki sataan kertaan revityt ja mutustelusta lismaantuneet riekaleiset rätit, joita -ennen niin somista- leluista on enää jäljellä. Parhaita kaikista ovat paripuolikkaista sukista askarrellut myttypallot, joita ensin itsenäisesti imeskellään ja sitten litimärkinä tuodaan ihmisille syliin, jotta niillä voitaisiin leikittää Hänen Keisarillista Korkeuttaan. Leluista myös pallot on tosi kivoja, mutta ne pahalaiset pyörivät ihan aina ulottumattomiin sohvan alle. Tästä syystä Asteri on siivoojan ahkera apulainen, sillä ennemmin tai myöhemmin imuri tuuppaa jonkun pallon jostain esille!
3. Silloin kun ihmiset syövät, on Asterin paikka sohvan selkänojalla vahtimassa ruokailun sujumista. Tämä on tuttu juttu jo aiemmilta ajoilta, mutta ruokailun aikana Asteri ottaa yleensä ns. seitsemän sekunnin salamatirsat. Vaihtoehtoisesti se voi myös vaipua jonkinmoiseen ruoantuoksutranssiin, mutta tästä ei ole oikein vedenpitäviä todisteita.
4. Asteri, joka on siis talouden pienin ja matalajalkaisin, mahtuu sinne minne kukaan muu ei vapaaehtoisesti mene. Tästä syystä sohvapöydän alta kulkeva näppärä ohituskaista on nimetty Asterin kujaksi.

5. Jos meillä jotain osataan, niin odottaa ruokaa. Se taito on kaikilla yhtälaisesti hallussa ja pienimpänä Asteri sulloutuu aina eturiviin. Herttaa paremmin Asteri sen sijaan osaa Pois keittiöstä -käskyn, joka merkitsee sitä, että koirat odottavat pienen keittiön ulkopuolella (lattiassa on raja), jos/kun joku on kokkaamassa.
6. Asteri tulee aina vessaan kaveriksi, jos se vaan lasketaan mukaan. Yleensä on kyllä itselle helpompaa todeta Asterille, että "Käyn vaan vessassa, odota siinä". Jos hiippailen keskellä yötä vessaan, niin pimeydestä kuuluu takuuvarmasti kynsien rapse, joka kertoo, että seuralainen on tulossa mukaan. Silloin en raaski jättää sitä oven ulkopuolelle, koska se nyt kuitenkin on herännyt umpiunesta ja kipittänyt erehtymättä koko pimeän  talon halki, ettei minun tarvitse mennä yksin. Yleensä se simahtaa samantien vessan lattialle ja herää taas, kun ollaan lähdössä pois.
(-Alla oleva kuva on siinä mielessä lavastettu, että vaikka kuva on otettu pöntöllä istuen, niin ei sentään kesken asioinnin, vaan ihan asioikseni kävin sen ottamassa. Asteri ei kyllä nähnyt tilanteessa suurtakaan eroa, vaan lysähti samantien vakiopaikalleen. :D )
7. Asterille -niin kuin Hertallekin- on kertynyt pitkä litania lempinimiä, joten tässä tulee niistä osa. Itsestään selviä nimijohdannaisia ovat Asteripasteri, Asteroidi, Astriikki, Astrid von Pastrid, Azerbaitsan, Astapasta (tai Pasta-Asta) tai Voimariini-margariini-asteriini-glyseriini.. (nimeä voi jatkaa mielensä ja kykyjensä mukaan). Pentuaikana naksuttelin kieltäni Asterin huomion herättämiseksi ja siitä jalostui niksnaks-kutsu, josta myöhemmin syntyi lempinimi Nakkeri sekä myös aavistuksen epäpoliittinen Nikkerinakkeri (vrt. nigger). Joensuun sisko on lanseerannut myös nimen Aapelikaapeli, tai pelkkä Kaapeli. Monelle mystisin lempinimi syntyi kun sisäsiisteys ei ollut Asterilla ihan täysin hallussa ja se oli usein aamuyöllä kakannut sisälle. Tästä seurasi toruva nimitys "Sisällekakkaaja" (lausuttu hyvin matalalla äänellä), joka jatkojalostui muotoon Innerpooper, josta sitten seurasi varsinainen lempinimi eli Imppa. X)
8. Asteri ei yleensä nirsoile herkkupalojen kanssa, mutta toisin, kuin kaiken tarjotun automaattisesti nielevä Hertta, Asteri yleensä ottaa tuntemattoman makupalan hampaidensa väliin, juoksee tasaista Mikään-ei-häiritse-minua-nyt -ravia eteisen matolle ja perehtyy vasta siellä tarkemmin asian syömäkelpoisuuteen. Liittynee johonkin koirille sisäänrakennettuun juttuun, että makkaranpalojen kanssa sen ei koskaan tarvitse toimia näin.
"Anna ruokaa"

perjantai 7. lokakuuta 2011

Ja elämä heillä on herttaisaa,

kun kuusen latvassa keinua saa

---

Eräänä pimeänä aamuna olin saada paskahalvauksen, kun eteisen lattialla retkotti mytty, joka epäilyttävästi näytti suloisen oravan jäänteiltä.
Hertta ja Asteri olivat täysin tietämättömiä mistään metsän eläimeen kohdistuneesta väkivallanteosta.
"MINÄ en tiedä mistään mitään, ENKÄ varmasti ole tehnyt mitään."
"Enkä minä, varmaankaan.."

Tarkemmin asiaa tarkasteltuani tulin hyvin helpottuneena siihen tulokseen, että kyseessä oli kuitenkin riekale Asterin entistä pehmonorsua.
- Tätä kirjoittaessa norsu on jo päässyt oravannahkastaan eroon ja hyvällä mielikuvituksella se muistuttaa aamuhämärässä enää korkeintaan kakkakikkaretta. Epäilemättä siinäkin tapauksessa käydään yllä olevan kaltainen keskustelu osapuolten välillä.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Oh, beautiful Loch Ness!

I must sincerely confess, 
That you are the most beautiful to behold, 
With your lovely landscapes and water so cold.

---

Ennen talven tuloa on syytä julkituoda kesäinen tarina, 
jonka sivuosassa 

...on kaunis Loch Höytiäinen ja sen harvoin nähty vesihirviö nimeltään Myfis*.
ja varsinaisissa päärooleissa peistä taittavat 
Kaisla-("miksi mulle nauretaan?")Asteri
 ja "Täällä on sitten SÄÄNNÖT!"-Nando
Lisäksi tarinaan sisältyy Keppi, jonka mielipiteellä ei ole valitettavasti suurtakaan painoarvoa.
---
On siis kuuma kesäinen päivä ja kuten niin monia muitakin, 
myös tarinamme päähenkilöitä houkuttelee hetki vilvoittavien vetten tykönä.
Eikä aikaakaan kun lempeän oleskelun katkaisee 
aivan viattomasti ohitse kellunut pieni Keppi. 
Työvoimatoimistossa sille oli tarjottu runsaasti 
ammatillisia vaihtoehtoja, mutta kohtalo päätti toisin.

Palatkaamme kuitenkin tarinan alkuun. 
Keppi oli siis lipumassa kohti uusia haasteita, 
kun Kaisla-Asteri kohtasi sen.
Ja niin kuin koirien ja keppien yhteiselossa on tavallista, 
kävi tässäkin tarinassa niin, että yhä uudestaan ja uudestaan 
Keppi päätyi lentämään ilman halki, laskeutumaan (melko) hennosti veteen ja uppoamaan hetkeksi pinnan alle. 
Ja juuri kun se, pintaan pompattuaan, sai vedettyä hitusen ilmaa "keuhkoihinsa" (toim.huom. kepeillä ei tiettävästi ole varsinaisia keuhkoja), niin se jo näki valkoisen hammasrivistön sulkeutuvan jälleen ympärilleen.
 
Kaisla-Asteri huvitteli siis keppileikin parissa; loiskutteli keppi suussa rantaan ja kroolasi yhä uudelleen keppiä noutamaan. 
Ja taas rantaan.

Tämänkaltaisesta ilottelusta seurasi luonnollisesti se, 
että Asteri kastui ns. karvanjuuriaan myöten 
ja päätyi aina rantauduttuaan vatkaamaan itsestään ylimääräisen veden pois.
Rantavedessä kahlaileva, ja kauniita kiviä keräilevä Nando ei ollut lainkaan ihastunut lajitoverinsa puuhiin, 
ja vähän väliä se päätyi loikkimaan rantakoivikon suojiin, kun ilmassa alkoi lennellä pisaroita.
- Yh, ei saa RROISKUTTAA!!!
- Mikäs sillekin nyt tuli..?
Tämä toistui kerta toisensa jälkeen ja tarkkakatseisempi läsnäolija olisi voinut huomata Asterin olemuksessa lisääntyvää lällällää-meininkiä ja vastaavasti Nandon suupielessä hieman kiristynyttä hymyntapaista.
Ja juuri siksi kai kävi niin kuin kävi.

Omahyväinen Asteri päätyi jälleen kerran ravistamaan itseään 
ja luiskautti sitä ennen suupielestään Kepin laineelle kellumaan.
Takavasemmalta tuli perinjuurin kasteltu Nando, 
kaappasi Keppirukan ja juoksi pitkin loikkauksin kohti rantakoivikkoa. 
Äimistynyt Asteri järkyttyi moisesta omavaltaisuudesta ja myöhästyi lähdössä pahan kerran.
Kun Asteri viimein tavoitti Nandon, oli Keppiraukka rouskuteltu 
hammastikuiksi, eikä mitään ollut enää tehtävissä! :(
Asteri pyörtyä kumahti keskelle heinikkoa, eikä tointunut ennen kuin iltaruoalle.
Tämän tarinan opetus on se, että jos olet pieni keppi matkalla 
hyväpalkkaiseen työhön, niin seilaa kaukana kotirannasta.

THE END


*vesihirviön koko nimi on Myfatherisswimming

lauantai 3. syyskuuta 2011

Paparazzausta

Blogihiljaisuuden syynä on ollut kuvaähky, jonka on aiheuttanut hallitsematon kuvien räpsyttely uudella kameralla. Lukuisten kuvien pienentäminen ja nettiin latailu on tuntunut niin toivottomalta puuhalta, että olen siirtänyt sitä eteenpäin ja vielä lisää eteenpäin. Yhdellä tai kahdella kuvalla kun ei voi kertoa koko tarinaa.

Mutta sitten sain väläyksen ja opiskelin nikkaroimaan mosaiikkikuvia, mikä ratkaisi ongelman kertaheitolla!
Joten tässä teille tuikilaadukkaita kuvia, jotka on kuvattu tuikitavallisena päivänä tuikionnellisen Asterin kanssa.

Tarina alkaa jotenkin niin, että päädyin istumaan eteisen lattialle tarkoituksena saada Asterista pari (!) somaa kuvaa. Asteri oli toki oma kuvauksellinen itsensä, mutta ehkä siitä on otettu pari(sataa) söpöä kuvaa jo ennalta, ainakaan kovin riemumielin se ei jaksanut poseerata. Jossain vaiheessa sen kuono alkoi herkeämättä kääntyillä vaatekaapin suuntaan ja sen ilmeestä pystyi helposti lukemaan viestin, että kohta on syytä sataa luita ja paljon.

Tähän asti Asteri oli poseerannut penkillä, mutta turhautuminen kävi ylivoimaiseksi ja ensin se päätti käydä tökkimässä kaapin ovea, joka tietysti liukui auki.
- Hei, ne luut on täällä, näitä just haluisin!!

Kylmästi, ilman mitään heltymisen aatoksia houkuttelin Asterin lattialle poseeraamaan, Söpöile vielä hetki -mentaliteetilla. Tässä vaiheessa Asterin turhautuminen kävi jo melko ilmeiseksi ja kun allekirjoittanut oli saada tassusta päin pläsiä, niin jouduin siirtymään takavasemmalle ja luovuttamaan mallille messevät kuvauspalkkiot.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Popsit ruohoa ja kukkaa, koko päivän siihen hukkaat.

Olipa kerran kesäinen päivä, jolloin Taiston valtasi 
vastustamaton himo nautiskella maan antimilla.
 
 
"Pää'ää, lampaat syö heinää." :P
"En mää'ää mikään lammas kyllä ole." :(
"Ootkos ihan varma? Tuoksut vähän.. heinäiselle.."
"Ja nyt se tauti tarttui minuunkin."

(otsikko on ote runosta Laiska lammas kerroppas)

torstai 14. heinäkuuta 2011

Kuin kaksi marjaa

Joku kinttuaan oikova yksilö
Hurjasti treenannut ja täydellisesti espanjalaisen käynnin
(spanish walk) oppinut
Kuvasta sensuroitu tavaraansa levittelevä narttu. >:(