lauantai 11. kesäkuuta 2011

Uskotko yliluonnolliseen, sä kysyit

uskotko telepatiaan

--
Lempeä tuulenvire puhaltelee ikkunasta ja lintujen laulu soi puun latvassa. Silloin helposti unohtuu surffailemaan pitkin nettiä ja olennaisimmat asiat jäävät vähän vähemmälle huomiolle.

Jossain vaiheessa sitä sitten havahtuu siihen, että joku tuijottaa.

"No voi sentään, terve teille muruset." *rapsun rapsun*
"No niin, menkäähän vielä köllimään, ei olla lähdössä mihinkään."

---
tuijotus jatkuu
---

"No mikä teillä nyt on hätänä? Ei olla menossa mihinkään, köll köll vaan."

---
---
---

Aaaa!*lamppu syttyy*

---

Hertta tietää kyllä millon on Luupäivä ja on kertonut sen myös Asterille. Vain ihminen on hidas.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Maailmassa ei ole koskaan järjestystä,

Hemuli ajatteli surullisena. 
Eilen oli liian kuuma ja nyt on liian märkää.
(Tove Jansson)
---

Koska en millään kehtaa laittaa kolmatta "aamulla anivarhain" -postausta peräjälkeen ja koska päädyin joutessani siivoilemaan koneella olevia tiedostoja, niin tässä teille kuvallinen kertomus Asterin ensimmäisestä uimaretkestä. Asiaa sivuttiin pienimuotoisesti jo aiemmin viime kesänä, mutta koska löysin kadotetuksi luullut kuvat koneen kätköistä, niin eihän niitä sovi jättää käyttämättäkään.

Kaikkihan alkoi siitä, kun helteinen keskipäivä houkutti meidät kaikki rannalle ja pikkuAsteri pinkaisi Taiston yllyttämänä 
suoraan järveen. 
 

Asterin kunniaksi on sanottava, että se tajusi olosuhteiden muutoksen melko nopeasti.

Joku toinen olisi saattanut vain jatkaa kroolaten.

 Tiskirätin lailla Asterin turkki sanoi ryys ja imaisi litran Höytiäistä mukaansa.

 *ravis ravis ravis ravis*

*ravis ravis ravis ravis ravis ravis*

Mä oon niiiiin märkä

-Mut jos siellä kastuu taas?
-Eikä kastu.

Ja sitten ne kaikki meni uudelleen uimaan ja kukaan ei enää kastunut.
Sen pituinen se.


 Kesä..


kuvat räpsitty siskon järkkärillä (tahtoo oman!!)

lauantai 7. toukokuuta 2011

Hiekka eli santa on maalaji, joka muodostuu..

mineraaleista tai kivennäisrakeista, joiden koko on 0,2–2,0 mm. Yksittäistä raetta nimitetään tässä kokoluokassa hiekanjyväksi. (Lähde: Wikipedia)

---

Edellisten kuvien ottamisen ja julkaisun välillä oli ainakin pari viikkoa, mutta nämä tulevat suoraan uunista (>masuunista>masiinasta>kamerasta -tämä lähinnä selventämään allekirjoittaneen ajatuksenjuoksuakulkua). Tähän voitte nyt nopsasti kuvitella normaalit liirumlaarumit aamuhetkikullankalliista (ks. mallia edellisestä postauksesta), hyppään nimittäin suoraan asiaan.

Otin oman kameran hupparin taskuun ja tällaisia hiekkakuvia saatiin tänään. Hyödyn maksimoimiseksi päätin jäädä dyynin päälle, missä hiekka on pehmeää (no, irtonaisempaa) --> koirat juoksee hitaammin --> saan parempia kuvia! En saata sanoin kuvailla mieleni neroutta. :)
Asteri kaivoi itselleen suunnilleen sata poteroa, joita sain sitten kulkea täyttämässä, ettei kukaan viaton konisaurus (~ heppa) taita kinttujaan niissä.
Enimmät hiekat hangattiin vielä kotipihan kasteiseen nurmikkoon (♥).
"Millon te tuutte leikkimään meijän kaa??!"

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi

Pääsiäissunnuntaina heräsin auringon nousun kanssa yhtäaikaa ja sitä myöten aamuhetki kullan kallis sitten hyödynnettiinkin armeijamaisen tehokkaasti (kumma kun tämä teema nyt toistuu). Kolmissa naisin marssimme (minut vähän niin kuin vedettiin) valtaamaan takaisin armoitettu hiekkakuoppaystävämme, joka on ollut koko pitkän talven lumen saartama ja hiihtäjien hyväksikäyttämä.

Varsinaisen neronleimauksen päästin julki siinä vaiheessa kun päätin ottaa oman satavuotiaan pokkarin sijasta matkaan isännän kameran, joka ottaa auton ikkunasta ihan hyviä räpsyjä. Mutta hiekkakuopallapa on toiset aatokset, hah.

Tässä siis tuon aamun parhaimmat otokset, totuttuun tapaan olen varautunut myös yhdellä pysäytyskuvalla.


Töttöröö.

Liikkuvan kuvan asetuksista ei siis ollut tässä tapauksessa suurtakaan hyötyä.

Onneksi talvi on sentään voitettu.♥

---

(otsikko on pätkä Veronica Hayn kirjoittamasta Koiran Elämänohjeesta)

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa,

yön uhka karkoitettu on jo pois

---

Olen pariin otteeseen saattanut mainita, että Asteri on valloittanut sohvan selkänojan omaan käyttöönsä.

Näin se siinä nukkuu.
-Ei varmaan tarvitse kenellekään selvittää, että noiden tyynyjen kuuluisi olla ryhdikkäästi pystyssä selkänojana.

Noo, Asteri ei ole niin nuuka tyynyjen kanssa, pääasia on, että niitä riittää.

Silloin kun Asteri ei nuku -tai silloin kun se ei väsymyksestään huolimatta malta nukkua- se pitää yllä yhden naisen kotiseutupartiota. Vieraan vallan vakoojat (tuttavallisemmin hiihtäjät -sekä myöskin harakat-) ovat kansoittaneet lähimetsät (kuten esimerkiksi pururadan) ja niiden tekemisistä täytyy pitää kirjaa jokaikinen valveillaolosekuntti. Sohvan selkänojalta kuinkas muuten.
Tai toiselta sohvalta (siltä joka on varattu lähinnä koirien käyttöön, mutta jota käyttää pääasiassa Hertta, koska se ei mahdu enää paremmalle sohvalle, ks. syy yltä).
- "Hei sinä hiippari rumassa tuulipuvussa! Ei yhtään lähemmäksi, kuulitko!!"
Myös työhuoneen sohva on luovuttanut selkänojansa valvontarykmentille. Sohvalla makailija saa joko napakoita mustelmia tai hyvät vatsalihakset, riippuen siitä osaako varautua siihen, että Asteri liikkuu sumeilematta mokoman tientukkeen yli päästäkseen tähystyspaikalle.

Kenttähenkilökunnan onni on sentään se, että Asteri ei kailota asiaansa koko kasarmille, vaan tyytyy pihahtelemaan tuohtumustaan yksikseen.

maanantai 28. helmikuuta 2011

Voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna!

Aikalailla vuosi sitten syntyi pieneen pohjois-savolaiseen kylään viisi pientä marsunmallista sisarusta, jotka myöhemmin saivat alleen pienet jalat ja nimekseen Alva, Astrid, Aune, Arne ja Arttur.

Tämän kuvakavalkadin tarkoitus on kertoa millaisia marsuista on tullut ja mitä heille kuuluu nyt (Alva eli Halla asuu hyvin kaukana, eikä ole kuvissa mukana). Ja myös sen kuinka monet lumipesut voi päivän aikana saada.

Päivänsankarit:
Aune eli Aava
Arne eli Hessu
Arttur eli Sakari
ja Astrid.

---

Aluksi muutama selvennyksen sana:
Kun aletaan kuvaamaan pääasillisesti hännättömiä koiria, saadaan yleensä aikalailla aineistoa ns. mustan aukon -efektistä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että häveliäimpiä saattaa häiritä kuvissa vilahtelevat p*rssilmät. En kuitenkaan halunnut sensuroida kuvia päälle liimatuilla kukkatarroilla, joten nämä kuvat kannattaa yleensä vain hypätä yli.
Lisäksi: Kun saatetaan yhteen kaksi tai useampi göötti, muodostuu yleensä ns. miljoonakala-efekti, joka pistää lajitoverit etenemään keskenään kalaparven tavoin. Parvi ui juoksee ensin onnistuneesti kohti kameraa ja vaihtaa sitten lennosta päämäärää ja ui pinkoo jälleen kohti kaukaisuutta. Tämä hankaloittaa kuvaamista jonkin verran ja siitä aiheutuu usein myös edellä mainittu mustan aukon -efekti.
Erinapaisuus, joka vetää magneetteja toisiinsa, on myös yksi göötin rotuominaisuus, mutta magneeteista poiketen göötit voivat muuttua kesken kaiken samannapaisiksi, mikä pistää ne satunnaisesti sinkoilemaan eri suuntiin. Jostain syystä tämän aiheuttaa erityisesti kameran kohdistaminen koiriin.
Mutta kun katsoja huomioi nämä seikat ja valmistautuu henkisesti näkemään liudan keskinkertaisia valokuvia, joissa usea samannäköinen otus mellastaa lumikasassa, niin tavoite on saavutettu. Helpottaakseni vielä asiaan vihkiytymättömien kuvanautintoa, kerron, että kuvien koirayksilöt on kohtalaisen helppo tunnistaa hännän perusteella. Kokonaan vailla häntää ovat pieniAava ja isoSakari, ainoa töpöhännällinen on Hessu. Asteri ja kaikkien edellisten emo, Xena, ovat hännällisiä ja Asteri on näistä vaaleampi (ja esiintyy valtaosassa kuvista).
almamater, äiti, emo, ainasaakärsiäjahävetä: Xena eli Sentti
---
Lopultakin joitakin kuvia:

Lumipesut nro 1: "Ottaisitko lumipesut, ottaisitko?"
"Mitä me oikein leikittäis?"
"Leikkimistä!"
"Leikitään juoksemista yhdessä"
"ja tyttöporukalla"
"Leikitään lumihankileikkiä"
Lumipesut nro 2: "Ottaisitko ite, ottaisitko?"
"Leikitään Kuka ei kuulu joukkoon -leikkiä!", "Mutta en se oo minä.."
Lumipesut nro 3.
Vuoden lehtikuva: kaikki viisi samassa kuvassa.
Lumipesut nro 4.
"Leikitään ridgee ja bruukee, kato sä tonne, ni mä katon tänne!"
Lumipesut nro eijaksalaskee ja gentlemanni Romulus
"Ihan sikakiva päivä!"

 Synttärionnittelut vielä kaikille ihanille Ihahhurjille ja kiitokset Ellikselle kaikesta. ♥