Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Kissanpoikaset Ester, Felix ja Magnus olivat muistaneet Asteria ja Herttaa tunnustuksella, vaikka meillä täällä ollaankin viime aikoina oltu niin kovin hissuksiin. Kiitos siis sinne ja maharapsutuksia lähettäjille. ♥ Tämä tunnustus jatkaa matkaansa Asterin Sakari-veljelle ja Aava-siskolle, jotka saavat samalla onnentoivotukset kaikesta maineesta ja kunniasta mitä ovat niittäneet viime aikoina. Loput sisarukset sekä pentueen vanhemmat saavat viedä tunnustuksen myös mukanaan - heidän blogiosoitteitaan ei ole tallessa tällä koneella, siksi ei suoria linkkejä, sori. :/ Kahdeksaa noista ei taida ihan tulla, mutta jos nyt esimerkiksi Taisto Pikkarainen haluaisi tunnustuksen itselleen jonnekin (kröhöm) kiikuttaa, niin se sopisi meille oikein hyvin myös.
Aiemmin saatuun tunnustukseen sain aikaiseksi kirjoittaa seitsemän asiaa vain Hertan osalta, joten on ihan oikeutettua, että tällä kertaa kerrotaan kahdeksan asiaa Asterista.
1.
2. Asteri aktivoituu muutenkin iltaisin ja silloin sen ykköslelu on kaikki sataan kertaan revityt ja mutustelusta lismaantuneet riekaleiset rätit, joita -ennen niin somista- leluista on enää jäljellä. Parhaita kaikista ovat paripuolikkaista sukista askarrellut myttypallot, joita ensin itsenäisesti imeskellään ja sitten litimärkinä tuodaan ihmisille syliin, jotta niillä voitaisiin leikittää Hänen Keisarillista Korkeuttaan. Leluista myös pallot on tosi kivoja, mutta ne pahalaiset pyörivät ihan aina ulottumattomiin sohvan alle. Tästä syystä Asteri on siivoojan ahkera apulainen, sillä ennemmin tai myöhemmin imuri tuuppaa jonkun pallon jostain esille!
3. Silloin kun ihmiset syövät, on Asterin paikka sohvan selkänojalla vahtimassa ruokailun sujumista. Tämä on tuttu juttu jo aiemmilta ajoilta, mutta ruokailun aikana Asteri ottaa yleensä ns. seitsemän sekunnin salamatirsat. Vaihtoehtoisesti se voi myös vaipua jonkinmoiseen ruoantuoksutranssiin, mutta tästä ei ole oikein vedenpitäviä todisteita.
4. Asteri, joka on siis talouden pienin ja matalajalkaisin, mahtuu sinne minne kukaan muu ei vapaaehtoisesti mene. Tästä syystä sohvapöydän alta kulkeva näppärä ohituskaista on nimetty Asterin kujaksi.5. Jos meillä jotain osataan, niin odottaa ruokaa. Se taito on kaikilla yhtälaisesti hallussa ja pienimpänä Asteri sulloutuu aina eturiviin. Herttaa paremmin Asteri sen sijaan osaa Pois keittiöstä -käskyn, joka merkitsee sitä, että koirat odottavat pienen keittiön ulkopuolella (lattiassa on raja), jos/kun joku on kokkaamassa.
6. Asteri tulee aina vessaan kaveriksi, jos se vaan lasketaan mukaan. Yleensä on kyllä itselle helpompaa todeta Asterille, että "Käyn vaan vessassa, odota siinä". Jos hiippailen keskellä yötä vessaan, niin pimeydestä kuuluu takuuvarmasti kynsien rapse, joka kertoo, että seuralainen on tulossa mukaan. Silloin en raaski jättää sitä oven ulkopuolelle, koska se nyt kuitenkin on herännyt umpiunesta ja kipittänyt erehtymättä koko pimeän talon halki, ettei minun tarvitse mennä yksin. Yleensä se simahtaa samantien vessan lattialle ja herää taas, kun ollaan lähdössä pois.
(-Alla oleva kuva on siinä mielessä lavastettu, että vaikka kuva on otettu pöntöllä istuen, niin ei sentään kesken asioinnin, vaan ihan asioikseni kävin sen ottamassa. Asteri ei kyllä nähnyt tilanteessa suurtakaan eroa, vaan lysähti samantien vakiopaikalleen. :D )
7. Asterille -niin kuin Hertallekin- on kertynyt pitkä litania lempinimiä, joten tässä tulee niistä osa. Itsestään selviä nimijohdannaisia ovat Asteripasteri, Asteroidi, Astriikki, Astrid von Pastrid, Azerbaitsan, Astapasta (tai Pasta-Asta) tai Voimariini-margariini-asteriini-glyseriini.. (nimeä voi jatkaa mielensä ja kykyjensä mukaan). Pentuaikana naksuttelin kieltäni Asterin huomion herättämiseksi ja siitä jalostui niksnaks-kutsu, josta myöhemmin syntyi lempinimi Nakkeri sekä myös aavistuksen epäpoliittinen Nikkerinakkeri (vrt. nigger). Joensuun sisko on lanseerannut myös nimen Aapelikaapeli, tai pelkkä Kaapeli. Monelle mystisin lempinimi syntyi kun sisäsiisteys ei ollut Asterilla ihan täysin hallussa ja se oli usein aamuyöllä kakannut sisälle. Tästä seurasi toruva nimitys "Sisällekakkaaja" (lausuttu hyvin matalalla äänellä), joka jatkojalostui muotoon Innerpooper, josta sitten seurasi varsinainen lempinimi eli Imppa. X)
8. Asteri ei yleensä nirsoile herkkupalojen kanssa, mutta toisin, kuin kaiken tarjotun automaattisesti nielevä Hertta, Asteri yleensä ottaa tuntemattoman makupalan hampaidensa väliin, juoksee tasaista Mikään-ei-häiritse-minua-nyt -ravia eteisen matolle ja perehtyy vasta siellä tarkemmin asian syömäkelpoisuuteen. Liittynee johonkin koirille sisäänrakennettuun juttuun, että makkaranpalojen kanssa sen ei koskaan tarvitse toimia näin.
![]() |
| "Anna ruokaa" |








1 kommentti:
Kiitos taas nauruista! Ja kiitos tunnustuksesta, tähän lupaan reagoida nopeammin kuin edelliseen joka muhii vieläkin päänupissa toteuttamatta...
Lähetä kommentti