Elinan blogista löytyi meille Tunnustus, jonka saisi halutessaan jakaa eteenpäin. Olen ikävä ja laiskottelen ja kerron vaan, että Asterin sisaret, äippä ja isukki saavat tunnustukset viedä eteenpäin mukanaan.
Tehtävänä on kertoa seitsemän asiaa itsestään, mikä tässä tapauksessa meinaa koiria:
1. Hertta tuli meille juuri niin kuin ei ikinä pitäisi koiraa hankkia. En ole ikinä nähnyt sen emää, isää tai sisaruksia muutoin kuin valokuvista. Kasvattaja toi Hertan meille heinolalaiselle huoltoasemalle, missä koira vaihtoi pienen jutustelun ja heippojen jälkeen autoa. Paperit tuli postissa myöhemmin.
Puolustukseksi sanottakoon, että kasvattaja on asiansa tunteva ja aktiivinen rotuharrastaja ja oli helppo luottaa hänen sanaansa, ei siis mikään "joo joo, on rokotettu" -tyyppi.
2. Pienenä Hertan pehmoinen pentukarva keräsi itseensä kaiken hiekan, heinänsiemenet, havunneulaset ym., kaiken mitä nyt voi kuvitella luonnosta irtoavan. NuoriHertta oli myös pirunmoinen riiviö, käämit kärysi sen kanssa useampaankin otteeseen. Se keksi myös paljon tekemistä yksin ollessaan - jostain syystä isäntää harmitti paljon enemmän kaltattu kaukosäädin kuin rei'ille nakerreltu upouusi villapaita, jonka äitimuorinsa oli edellisenä päivänä lahjoittanut.
3. Bouvier kuuluu trimmata niin, että sen päälaki ja korvat ajellaan lyhyiksi ja muualta karvat siistitään aika tasaiseen mittaan - tähän kuuluu vielä melkoisesti kaikensorttista hienosäätöä, mutta ei siitä enempää.
Pään pitäisi näyttää suunnilleen tältä:
Hertan turkki keritään sen sijaan kolmasti vuodessa, minkä jälkeen se näyttää melkolailla tältä (olkoonkin että kuvassa turkki on koneella viimeistelty ja siis aikalailla siisti verrattuna perusfiskars-käsittelyyn):
Joskus pelleilen sen kustannuksella ja se saattaa näyttää vaikkapa spanielilta
Hertan parturointi on aikaa vievää puuhaa ja eniten tuskastuttaa tassujen siistiminen, koira kun kutisee tassuistaan välillä ihan hillittömästi ja se on muutaman kerran onnistunut potkaisemaan minua hyvin hevosmaisesti nenään, kun olen koettanut leikata sen tassukarvoja takaapäin (you know: takatassusta ylös ja nips nips --> potkis).
4. Bouvierin korviin kuuluu laittaa pentuaikana painot, jos haluaa, että korvat asettuvat hienosti. Minäkin sitä yritin, mutta kun maalarinteipillä (!) korviin teipatut metallinapit lensivät jatkuvasti tiehensä, niin kyllästyin koko hommaan. Toinen korva lepattaa siis onnellisesti sivulle päin ja nouseepa se joskus pystyynkin (ks. aiemmat kuvat), muttei se haittaa mitään.
5. Hertan suosikkisana on Luu. Se myös osaa itse sanoa "...uuuuuu'uuuu'uuuuu", joka niin kuin meinaa luuta myös. Luut on ihania. Luun lisäksi Hersy tunnistaa myös seuraavat ruoka-aiheiset sanat: pihvi, makkara, sinappi, herkku, nälkä, syömään, ruokaa, eväs, ape, nami ja "papskuja kuppiin". Koira on siis ollut paikalla a) kun grillataan ja b) kun on puhuttu salakielellä sen ruokkimisesta. Hertta osaa myös tuoda oman ruokakuppinsa ruokkijalle. Ja jos tarve vaatii niin myös kaverin kupin.
Myös edesmennyt Senni-koira on jäänyt Hertan mieleen ja vaikkeivät ne mitään ylimpiä ystävyksiä olleet, niin silti Luun jälkeen paras korvien höristys -sana on Senni. ♥
6. Hertta on hyvin äidillinen ja nuorempana siltä piti takavarikoida kaikki lelut pois, koska se kuskasi niitä suussaan ja vinkui vinkumasta päästyään. Ei siis mitään leikkimistä ja lelujen riepottelua tässä huushollissa. Leikkaamisen jälkeen meno muuttui ihan päinvastaiseksi, nyt lelut voidaan repiä pieniksi kappaleiksi ja niitä saa vetää loputtomiin.
7. Syömisen jälkeen parasta on hangessa tai nurmella kieriskely. Talvella Hertta saattaa kellahtaa juoksuvauhdista selälleen ja luisua vielä pienen matkaa ja alkaa vasta sitten kierimään ja pyörimään, luonnollisesti keskellä tietä.
Bonus-osio:
Linkin takana video, jossa Hersy esittelee mörörröö-ääntämystään. :P
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)






2 kommenttia:
Voi pikku-Hersy!!!!! <3 Ihana Hertta-venytys oli myös tuossa viideolla X} Ekana kesänä mökille se hiekan määrä Hersyn turkissa oli kyllä jotain jännittävää =D
^ Koetin ettiä niitä mökkikuvia, mutta ne on paperisina vaan ja jossain jemmassa. Paljon puhuvia ne kyllä olisi. :P
Lähetä kommentti