Yhteiselon alkua

Asteri on majaillut meillä nyt melkein viikon ja aika hyvin se on jo tottunut talon tavoille. Hersyn kanssa ne tulevat toimeen ihan kohtalaisesti, ottaen huomioon, että Hertan "leikkiminen" on melkoista hevosenleikkiä, eivätkä ne todellakaan nujua keskenään pitkin lattioita. Hertta ei kyllä ole ikinä leikkinyt mitään riekkumispeliä, vaan sen pitää saada juosta ja mielellään olla vielä takaa-ajettavan asemassa. Pääsee sitten pätemään piruettiensa kanssa. No kunhan Asteri hiukkasen kasvaa, niin eivätköhän ne pääse toisiaan jahtaamaan ihan urakalla.

 

Vapaana olemista meidän pitäisi pystyä harjoittelemaan paljon enemmän. Asterin uusi koti sijaitsee aika vilkasliikenteisellä paikalla ollakseen pienessä maalaiskylässä. Olemme siis päättyvän tien, sen jatkeena olevan läpikuljettavan peltotien ja pururadan muodostaman kolmion sisällä ja siksi liikkuvia tekijöitä (mm. traktoreita, autoja, heppoja jne.) on ympärillä ihan liikaa, jotta pieni koira voisi viipottaa vapaasti valitsemaansa suuntaan. Kaiken kukkuraksi naapuriin rakennetaan, mikä käytännössä tarkoittaa isoja koneita ja melkoisesti lisää liikennettä. Joku konsti tähän on keksittävä, sillä haluan, että irti päästyään koira saadaan kiinni, ilman että se humaltuu äkillisestä vapaudestaan, eikä kuule enää mitään. Toistaiseksi olemme päätyneet harjoittelemaan myöhään illalla ja aikaisin aamulla.


















Yhä edelleen kalterilinnassaan asustava Asteri nukkuu siellä yöt sekä osan päiväunista. Sen lisäksi se saa ruokansa sinne, niin ja viettää siellä minun työpäivän ajan (meinasi arki jo unohtua pitkän viikonlopun tiimellyksessä). Muutoin se saa viipottaa vapaasti siellä missä muutkin, nytkin se nukkuu tuossa lattialla, pienen hajuraon päässä pyörivästä ja kolisevasta työtuolista. Hertta makaa tavalliseen tapaansa pöydän alla ja ihmeekseni se laski sinne äsken myös Asterin. Aiemmin se on pitänyt alueistaan hyvin tarkkaa lukua ja murahtanut jos pikkuneiti on halunnut sulloutua liian lähelle sen omimia majapaikkoja.

Pitkiin työpäiviin tottumisessa Asteri sai pehmeän laskun, kun Joensuun sisko oli alkuviikon koiranhoitotätinä. Samalla Asteri pääsi tutustumaan Taisto-veikkaan, joka aluksi tuntui olevan varsin mielistynyt uuteen (ja sopivan kokoiseen) pikkusiskoon. Oltuaan muutaman päivän Asterin jakamattoman huomion(osoitusten) kohteena Taisto olikin jo valmis matkustamaan kotiin (vaikka ei sinne vielä ole päässytkään, sillä näyttelyssä piti käydä ensin, sieltä tuomisina ERI2).

Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. :D

Taistikki Pikkarainen ei siis ole enää perheen ainut pikkarainen ja allekirjoittaneen silmissä hurjan suureksi kasvanut Taisto (Asterin rinnalla kaikki on valtavaa) saikin lisänimen Setä Corleone. En tosin muista enää miksi. Niin, ja Asterikin sai jo miljoonannen lempinimensä: Skirppu (muita ovat mm. PastaAsta ja BiseLise, joka on hienostunut versio PissaLiisasta). Jostain syystä Hertta tuntuu pitävän eniten Asterin illanvirkku-lempinimestä, joka on "Melkoinen Räähkä".