Pääsiäissunnuntaina heräsin auringon nousun kanssa yhtäaikaa ja sitä myöten aamuhetki kullan kallis sitten hyödynnettiinkin armeijamaisen tehokkaasti (kumma kun tämä teema nyt toistuu). Kolmissa naisin marssimme (minut vähän niin kuin vedettiin) valtaamaan takaisin armoitettu hiekkakuoppaystävämme, joka on ollut koko pitkän talven lumen saartama ja hiihtäjien hyväksikäyttämä.
Varsinaisen neronleimauksen päästin julki siinä vaiheessa kun päätin ottaa oman satavuotiaan pokkarin sijasta matkaan isännän kameran, joka ottaa auton ikkunasta ihan hyviä räpsyjä. Mutta hiekkakuopallapa on toiset aatokset, hah.
Tässä siis tuon aamun parhaimmat otokset, totuttuun tapaan olen varautunut myös yhdellä pysäytyskuvalla.
Töttöröö.
Liikkuvan kuvan asetuksista ei siis ollut tässä tapauksessa suurtakaan hyötyä.
Onneksi talvi on sentään voitettu.♥
---
(otsikko on pätkä Veronica Hayn kirjoittamasta Koiran Elämänohjeesta)
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois
---
Olen pariin otteeseen saattanut mainita, että Asteri on valloittanut sohvan selkänojan omaan käyttöönsä.
Näin se siinä nukkuu.
-Ei varmaan tarvitse kenellekään selvittää, että noiden tyynyjen kuuluisi olla ryhdikkäästi pystyssä selkänojana.
Noo, Asteri ei ole niin nuuka tyynyjen kanssa, pääasia on, että niitä riittää.
Silloin kun Asteri ei nuku -tai silloin kun se ei väsymyksestään huolimatta malta nukkua- se pitää yllä yhden naisen kotiseutupartiota. Vieraan vallan vakoojat (tuttavallisemmin hiihtäjät -sekä myöskin harakat-) ovat kansoittaneet lähimetsät (kuten esimerkiksi pururadan) ja niiden tekemisistä täytyy pitää kirjaa jokaikinen valveillaolosekuntti. Sohvan selkänojalta kuinkas muuten.
Tai toiselta sohvalta (siltä joka on varattu lähinnä koirien käyttöön, mutta jota käyttää pääasiassa Hertta, koska se ei mahdu enää paremmalle sohvalle, ks. syy yltä).
- "Hei sinä hiippari rumassa tuulipuvussa! Ei yhtään lähemmäksi, kuulitko!!"
Myös työhuoneen sohva on luovuttanut selkänojansa valvontarykmentille. Sohvalla makailija saa joko napakoita mustelmia tai hyvät vatsalihakset, riippuen siitä osaako varautua siihen, että Asteri liikkuu sumeilematta mokoman tientukkeen yli päästäkseen tähystyspaikalle.
Kenttähenkilökunnan onni on sentään se, että Asteri ei kailota asiaansa koko kasarmille, vaan tyytyy pihahtelemaan tuohtumustaan yksikseen.
---
Olen pariin otteeseen saattanut mainita, että Asteri on valloittanut sohvan selkänojan omaan käyttöönsä.
Näin se siinä nukkuu.
-Ei varmaan tarvitse kenellekään selvittää, että noiden tyynyjen kuuluisi olla ryhdikkäästi pystyssä selkänojana.
Noo, Asteri ei ole niin nuuka tyynyjen kanssa, pääasia on, että niitä riittää.
Silloin kun Asteri ei nuku -tai silloin kun se ei väsymyksestään huolimatta malta nukkua- se pitää yllä yhden naisen kotiseutupartiota. Vieraan vallan vakoojat (tuttavallisemmin hiihtäjät -sekä myöskin harakat-) ovat kansoittaneet lähimetsät (kuten esimerkiksi pururadan) ja niiden tekemisistä täytyy pitää kirjaa jokaikinen valveillaolosekuntti. Sohvan selkänojalta kuinkas muuten.
Tai toiselta sohvalta (siltä joka on varattu lähinnä koirien käyttöön, mutta jota käyttää pääasiassa Hertta, koska se ei mahdu enää paremmalle sohvalle, ks. syy yltä).
- "Hei sinä hiippari rumassa tuulipuvussa! Ei yhtään lähemmäksi, kuulitko!!"
Myös työhuoneen sohva on luovuttanut selkänojansa valvontarykmentille. Sohvalla makailija saa joko napakoita mustelmia tai hyvät vatsalihakset, riippuen siitä osaako varautua siihen, että Asteri liikkuu sumeilematta mokoman tientukkeen yli päästäkseen tähystyspaikalle.
Kenttähenkilökunnan onni on sentään se, että Asteri ei kailota asiaansa koko kasarmille, vaan tyytyy pihahtelemaan tuohtumustaan yksikseen.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna!
Aikalailla vuosi sitten syntyi pieneen pohjois-savolaiseen kylään viisi pientä marsunmallista sisarusta, jotka myöhemmin saivat alleen pienet jalat ja nimekseen Alva, Astrid, Aune, Arne ja Arttur.
Tämän kuvakavalkadin tarkoitus on kertoa millaisia marsuista on tullut ja mitä heille kuuluu nyt (Alva eli Halla asuu hyvin kaukana, eikä ole kuvissa mukana). Ja myös sen kuinka monet lumipesut voi päivän aikana saada.
Päivänsankarit:
---
Aluksi muutama selvennyksen sana:
Kun aletaan kuvaamaan pääasillisesti hännättömiä koiria, saadaan yleensä aikalailla aineistoa ns. mustan aukon -efektistä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että häveliäimpiä saattaa häiritä kuvissa vilahtelevat p*rssilmät. En kuitenkaan halunnut sensuroida kuvia päälle liimatuilla kukkatarroilla, joten nämä kuvat kannattaa yleensä vain hypätä yli.
Lisäksi: Kun saatetaan yhteen kaksi tai useampi göötti, muodostuu yleensä ns. miljoonakala-efekti, joka pistää lajitoverit etenemään keskenään kalaparven tavoin. Parviui juoksee ensin onnistuneesti kohti kameraa ja vaihtaa sitten lennosta päämäärää ja ui pinkoo jälleen kohti kaukaisuutta. Tämä hankaloittaa kuvaamista jonkin verran ja siitä aiheutuu usein myös edellä mainittu mustan aukon -efekti.
Erinapaisuus, joka vetää magneetteja toisiinsa, on myös yksi göötin rotuominaisuus, mutta magneeteista poiketen göötit voivat muuttua kesken kaiken samannapaisiksi, mikä pistää ne satunnaisesti sinkoilemaan eri suuntiin. Jostain syystä tämän aiheuttaa erityisesti kameran kohdistaminen koiriin.
Mutta kun katsoja huomioi nämä seikat ja valmistautuu henkisesti näkemään liudan keskinkertaisia valokuvia, joissa usea samannäköinen otus mellastaa lumikasassa, niin tavoite on saavutettu. Helpottaakseni vielä asiaan vihkiytymättömien kuvanautintoa, kerron, että kuvien koirayksilöt on kohtalaisen helppo tunnistaa hännän perusteella. Kokonaan vailla häntää ovat pieniAava ja isoSakari, ainoa töpöhännällinen on Hessu. Asteri ja kaikkien edellisten emo, Xena, ovat hännällisiä ja Asteri on näistä vaaleampi (ja esiintyy valtaosassa kuvista).
---
Lopultakin joitakin kuvia:
Synttärionnittelut vielä kaikille ihanille Ihahhurjille ja kiitokset Ellikselle kaikesta. ♥
Tämän kuvakavalkadin tarkoitus on kertoa millaisia marsuista on tullut ja mitä heille kuuluu nyt (Alva eli Halla asuu hyvin kaukana, eikä ole kuvissa mukana). Ja myös sen kuinka monet lumipesut voi päivän aikana saada.
Päivänsankarit:
![]() |
| Aune eli Aava |
![]() |
| Arne eli Hessu |
![]() |
| Arttur eli Sakari |
![]() |
| ja Astrid. |
---
Aluksi muutama selvennyksen sana:
Kun aletaan kuvaamaan pääasillisesti hännättömiä koiria, saadaan yleensä aikalailla aineistoa ns. mustan aukon -efektistä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että häveliäimpiä saattaa häiritä kuvissa vilahtelevat p*rssilmät. En kuitenkaan halunnut sensuroida kuvia päälle liimatuilla kukkatarroilla, joten nämä kuvat kannattaa yleensä vain hypätä yli.
Lisäksi: Kun saatetaan yhteen kaksi tai useampi göötti, muodostuu yleensä ns. miljoonakala-efekti, joka pistää lajitoverit etenemään keskenään kalaparven tavoin. Parvi
Erinapaisuus, joka vetää magneetteja toisiinsa, on myös yksi göötin rotuominaisuus, mutta magneeteista poiketen göötit voivat muuttua kesken kaiken samannapaisiksi, mikä pistää ne satunnaisesti sinkoilemaan eri suuntiin. Jostain syystä tämän aiheuttaa erityisesti kameran kohdistaminen koiriin.
Mutta kun katsoja huomioi nämä seikat ja valmistautuu henkisesti näkemään liudan keskinkertaisia valokuvia, joissa usea samannäköinen otus mellastaa lumikasassa, niin tavoite on saavutettu. Helpottaakseni vielä asiaan vihkiytymättömien kuvanautintoa, kerron, että kuvien koirayksilöt on kohtalaisen helppo tunnistaa hännän perusteella. Kokonaan vailla häntää ovat pieniAava ja isoSakari, ainoa töpöhännällinen on Hessu. Asteri ja kaikkien edellisten emo, Xena, ovat hännällisiä ja Asteri on näistä vaaleampi (ja esiintyy valtaosassa kuvista).
![]() | |
| almamater, äiti, emo, ainasaakärsiäjahävetä: Xena eli Sentti |
Lopultakin joitakin kuvia:
![]() |
| Lumipesut nro 1: "Ottaisitko lumipesut, ottaisitko?" |
![]() |
| "Mitä me oikein leikittäis?" |
![]() |
| "Leikkimistä!" |
![]() |
| "Leikitään juoksemista yhdessä" |
![]() |
| "ja tyttöporukalla" |
![]() |
| "Leikitään lumihankileikkiä" |
![]() |
| Lumipesut nro 2: "Ottaisitko ite, ottaisitko?" |
![]() | |
| "Leikitään Kuka ei kuulu joukkoon -leikkiä!", "Mutta en se oo minä.." |
![]() |
| Lumipesut nro 3. |
![]() | |
| Vuoden lehtikuva: kaikki viisi samassa kuvassa. |
![]() | |
| Lumipesut nro 4. |
![]() | |
| "Leikitään ridgee ja bruukee, kato sä tonne, ni mä katon tänne!" |
![]() | |
| Lumipesut nro eijaksalaskee ja gentlemanni Romulus |
"Ihan sikakiva päivä!"
Synttärionnittelut vielä kaikille ihanille Ihahhurjille ja kiitokset Ellikselle kaikesta. ♥
Tunnisteet:
asteri,
koirakuvaus,
leikkiä,
pihalla,
sukulaiset
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Gangsta-Astrid
Kaikki alkoi siitä, kun havaitsin, että Asterin kaulapanta oli hangannut kaulaan karvattoman kaistaleen ja koska pantakauppaan on vähän matkaa niin testasin ensiavuksi Hertan pantaa Asterille. Ikään kuin hätävarana. No isohan se oli, mutta jätin sen laiskuuttani pyörimään Asterin kaulaan vähäksi aikaa (virhe).
RaggariAsteripa oli keikauttanut pannan päästään ja tyytyväisenä natustellut sen poikki samalla kun itse surffailin netissä. Lopputulos: kummallakaan koiralla ei ollut pantaa. (Tarkkaan ottaen Hertalla on kyllä pieni varasto vanhoja pantoja, mutta tuo syöty oli ehdottomasti paras ja käyttökelpoisin.)
RaggariAsteripa oli keikauttanut pannan päästään ja tyytyväisenä natustellut sen poikki samalla kun itse surffailin netissä. Lopputulos: kummallakaan koiralla ei ollut pantaa. (Tarkkaan ottaen Hertalla on kyllä pieni varasto vanhoja pantoja, mutta tuo syöty oli ehdottomasti paras ja käyttökelpoisin.)
Rangaistukseksi Asteri sai kantaa väärintekijän raskasta kuormaa ja testata Hertan kaikki olemassa olevat pannat. Tyhmästä ilmeestä se saa syyttää kyllä vain itseään.

perjantai 4. helmikuuta 2011
7 asiaa minusta: Hertta
Elinan blogista löytyi meille Tunnustus, jonka saisi halutessaan jakaa eteenpäin. Olen ikävä ja laiskottelen ja kerron vaan, että Asterin sisaret, äippä ja isukki saavat tunnustukset viedä eteenpäin mukanaan.
Tehtävänä on kertoa seitsemän asiaa itsestään, mikä tässä tapauksessa meinaa koiria:
1. Hertta tuli meille juuri niin kuin ei ikinä pitäisi koiraa hankkia. En ole ikinä nähnyt sen emää, isää tai sisaruksia muutoin kuin valokuvista. Kasvattaja toi Hertan meille heinolalaiselle huoltoasemalle, missä koira vaihtoi pienen jutustelun ja heippojen jälkeen autoa. Paperit tuli postissa myöhemmin.
Puolustukseksi sanottakoon, että kasvattaja on asiansa tunteva ja aktiivinen rotuharrastaja ja oli helppo luottaa hänen sanaansa, ei siis mikään "joo joo, on rokotettu" -tyyppi.
2. Pienenä Hertan pehmoinen pentukarva keräsi itseensä kaiken hiekan, heinänsiemenet, havunneulaset ym., kaiken mitä nyt voi kuvitella luonnosta irtoavan. NuoriHertta oli myös pirunmoinen riiviö, käämit kärysi sen kanssa useampaankin otteeseen. Se keksi myös paljon tekemistä yksin ollessaan - jostain syystä isäntää harmitti paljon enemmän kaltattu kaukosäädin kuin rei'ille nakerreltu upouusi villapaita, jonka äitimuorinsa oli edellisenä päivänä lahjoittanut.
3. Bouvier kuuluu trimmata niin, että sen päälaki ja korvat ajellaan lyhyiksi ja muualta karvat siistitään aika tasaiseen mittaan - tähän kuuluu vielä melkoisesti kaikensorttista hienosäätöä, mutta ei siitä enempää.
Pään pitäisi näyttää suunnilleen tältä:
Hertan turkki keritään sen sijaan kolmasti vuodessa, minkä jälkeen se näyttää melkolailla tältä (olkoonkin että kuvassa turkki on koneella viimeistelty ja siis aikalailla siisti verrattuna perusfiskars-käsittelyyn):
Joskus pelleilen sen kustannuksella ja se saattaa näyttää vaikkapa spanielilta
Hertan parturointi on aikaa vievää puuhaa ja eniten tuskastuttaa tassujen siistiminen, koira kun kutisee tassuistaan välillä ihan hillittömästi ja se on muutaman kerran onnistunut potkaisemaan minua hyvin hevosmaisesti nenään, kun olen koettanut leikata sen tassukarvoja takaapäin (you know: takatassusta ylös ja nips nips --> potkis).
4. Bouvierin korviin kuuluu laittaa pentuaikana painot, jos haluaa, että korvat asettuvat hienosti. Minäkin sitä yritin, mutta kun maalarinteipillä (!) korviin teipatut metallinapit lensivät jatkuvasti tiehensä, niin kyllästyin koko hommaan. Toinen korva lepattaa siis onnellisesti sivulle päin ja nouseepa se joskus pystyynkin (ks. aiemmat kuvat), muttei se haittaa mitään.
5. Hertan suosikkisana on Luu. Se myös osaa itse sanoa "...uuuuuu'uuuu'uuuuu", joka niin kuin meinaa luuta myös. Luut on ihania. Luun lisäksi Hersy tunnistaa myös seuraavat ruoka-aiheiset sanat: pihvi, makkara, sinappi, herkku, nälkä, syömään, ruokaa, eväs, ape, nami ja "papskuja kuppiin". Koira on siis ollut paikalla a) kun grillataan ja b) kun on puhuttu salakielellä sen ruokkimisesta. Hertta osaa myös tuoda oman ruokakuppinsa ruokkijalle. Ja jos tarve vaatii niin myös kaverin kupin.
Myös edesmennyt Senni-koira on jäänyt Hertan mieleen ja vaikkeivät ne mitään ylimpiä ystävyksiä olleet, niin silti Luun jälkeen paras korvien höristys -sana on Senni. ♥
6. Hertta on hyvin äidillinen ja nuorempana siltä piti takavarikoida kaikki lelut pois, koska se kuskasi niitä suussaan ja vinkui vinkumasta päästyään. Ei siis mitään leikkimistä ja lelujen riepottelua tässä huushollissa. Leikkaamisen jälkeen meno muuttui ihan päinvastaiseksi, nyt lelut voidaan repiä pieniksi kappaleiksi ja niitä saa vetää loputtomiin.
7. Syömisen jälkeen parasta on hangessa tai nurmella kieriskely. Talvella Hertta saattaa kellahtaa juoksuvauhdista selälleen ja luisua vielä pienen matkaa ja alkaa vasta sitten kierimään ja pyörimään, luonnollisesti keskellä tietä.
Bonus-osio:
Linkin takana video, jossa Hersy esittelee mörörröö-ääntämystään. :P
Tehtävänä on kertoa seitsemän asiaa itsestään, mikä tässä tapauksessa meinaa koiria:
1. Hertta tuli meille juuri niin kuin ei ikinä pitäisi koiraa hankkia. En ole ikinä nähnyt sen emää, isää tai sisaruksia muutoin kuin valokuvista. Kasvattaja toi Hertan meille heinolalaiselle huoltoasemalle, missä koira vaihtoi pienen jutustelun ja heippojen jälkeen autoa. Paperit tuli postissa myöhemmin.
Puolustukseksi sanottakoon, että kasvattaja on asiansa tunteva ja aktiivinen rotuharrastaja ja oli helppo luottaa hänen sanaansa, ei siis mikään "joo joo, on rokotettu" -tyyppi.
2. Pienenä Hertan pehmoinen pentukarva keräsi itseensä kaiken hiekan, heinänsiemenet, havunneulaset ym., kaiken mitä nyt voi kuvitella luonnosta irtoavan. NuoriHertta oli myös pirunmoinen riiviö, käämit kärysi sen kanssa useampaankin otteeseen. Se keksi myös paljon tekemistä yksin ollessaan - jostain syystä isäntää harmitti paljon enemmän kaltattu kaukosäädin kuin rei'ille nakerreltu upouusi villapaita, jonka äitimuorinsa oli edellisenä päivänä lahjoittanut.
3. Bouvier kuuluu trimmata niin, että sen päälaki ja korvat ajellaan lyhyiksi ja muualta karvat siistitään aika tasaiseen mittaan - tähän kuuluu vielä melkoisesti kaikensorttista hienosäätöä, mutta ei siitä enempää.
Pään pitäisi näyttää suunnilleen tältä:
Hertan turkki keritään sen sijaan kolmasti vuodessa, minkä jälkeen se näyttää melkolailla tältä (olkoonkin että kuvassa turkki on koneella viimeistelty ja siis aikalailla siisti verrattuna perusfiskars-käsittelyyn):
Joskus pelleilen sen kustannuksella ja se saattaa näyttää vaikkapa spanielilta
Hertan parturointi on aikaa vievää puuhaa ja eniten tuskastuttaa tassujen siistiminen, koira kun kutisee tassuistaan välillä ihan hillittömästi ja se on muutaman kerran onnistunut potkaisemaan minua hyvin hevosmaisesti nenään, kun olen koettanut leikata sen tassukarvoja takaapäin (you know: takatassusta ylös ja nips nips --> potkis).
4. Bouvierin korviin kuuluu laittaa pentuaikana painot, jos haluaa, että korvat asettuvat hienosti. Minäkin sitä yritin, mutta kun maalarinteipillä (!) korviin teipatut metallinapit lensivät jatkuvasti tiehensä, niin kyllästyin koko hommaan. Toinen korva lepattaa siis onnellisesti sivulle päin ja nouseepa se joskus pystyynkin (ks. aiemmat kuvat), muttei se haittaa mitään.
5. Hertan suosikkisana on Luu. Se myös osaa itse sanoa "...uuuuuu'uuuu'uuuuu", joka niin kuin meinaa luuta myös. Luut on ihania. Luun lisäksi Hersy tunnistaa myös seuraavat ruoka-aiheiset sanat: pihvi, makkara, sinappi, herkku, nälkä, syömään, ruokaa, eväs, ape, nami ja "papskuja kuppiin". Koira on siis ollut paikalla a) kun grillataan ja b) kun on puhuttu salakielellä sen ruokkimisesta. Hertta osaa myös tuoda oman ruokakuppinsa ruokkijalle. Ja jos tarve vaatii niin myös kaverin kupin.
Myös edesmennyt Senni-koira on jäänyt Hertan mieleen ja vaikkeivät ne mitään ylimpiä ystävyksiä olleet, niin silti Luun jälkeen paras korvien höristys -sana on Senni. ♥
6. Hertta on hyvin äidillinen ja nuorempana siltä piti takavarikoida kaikki lelut pois, koska se kuskasi niitä suussaan ja vinkui vinkumasta päästyään. Ei siis mitään leikkimistä ja lelujen riepottelua tässä huushollissa. Leikkaamisen jälkeen meno muuttui ihan päinvastaiseksi, nyt lelut voidaan repiä pieniksi kappaleiksi ja niitä saa vetää loputtomiin.
7. Syömisen jälkeen parasta on hangessa tai nurmella kieriskely. Talvella Hertta saattaa kellahtaa juoksuvauhdista selälleen ja luisua vielä pienen matkaa ja alkaa vasta sitten kierimään ja pyörimään, luonnollisesti keskellä tietä.
Bonus-osio:
Linkin takana video, jossa Hersy esittelee mörörröö-ääntämystään. :P
maanantai 24. tammikuuta 2011
Palloina kierimme mattojen päällä
Kun Asterin ja Taiston viileähkö sisarussuhde sai lisäpontta jo ammoin päättyneistä juoksuista ja Taisto tajusi, että rasittavasta pikkuipanasta on kasvanut Nainen -ja mikä parasta: sopivan kokoinen- niin vauhtia ei ole näiden kahden kaveruksen yhdessäolosta puuttunut.
Viime päivinä olemme Asterin kanssa visitoineet runsain määrin Kuopiossa, missä Taistikki on vielä hetken aikaa majailemassa. Runsas harjoitus on muokannut näiden kahden mahtailijan keskinäistä pikkukisailua koko ajan kehittyneempään suuntaan ja hivuttanut sen lopulta täydelliseksi paritanssiksi, josta voisi jopa käyttää termiä Ei-nuo-hölmöt-lopeta-ikinä.
Viattomalta näyttävä lepohetki, Taisto on asettunut huilaamaan possunsa kanssa ja Asterikin näyttää lopulta pysähtyneen.
Kahden sekunnin päästä pikainen silmäpeli johtaa siihen, että Asteri syöksyy kiinni possuun, josta Taisto (jo viisastuneena) ei ole hetkeksikään laskenut irti. Siirrytään yksissä tuumin tatamille.
Alkaa julma ja määrätietoinen taistelu ja Asteri käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Taisto murisee niin että seinät tärisevät, mutta se ei vakuuta enää ketään. Kehässä on todellinen amatsoni!
Asteri keikauttaa Taistoa vasemmalle..
ja oikealle..
.. ja vastustaja on nurin!
Taisto ei ole nyhveröitten sukua vaan iskee voimalla ja vimmalla takaisin, ei puhettakaan luovuttamisesta. "Hakkaa päälle pohjan poika!"
Tästä saat ja tästä!
Seinät ryskyvät ja amatsoni on nurin!
Ottelu ei ole todellakaan ohi, sillä Asteri vain lepäsi - ja taas mennään. Kansainvälisellä kenguruleirillä Asteri on oppinut nyrkkeilyn tekniset salat ja antaa Taistolle pataan niin että helisee.
Autenttista videokuvaa ottelusta (yhdestä niistä) pääset seuraamaan tästä linkistä.
Toiselle hurjalle raateluvideolle on tallentunut amatsoniAsterin verenhimoinen murina (alkaa suunnilleen kohdasta 0:30), josta kerrotaan hurjia tarinoita aina eteläisintä Amerikkaa myöten.
Viime päivinä olemme Asterin kanssa visitoineet runsain määrin Kuopiossa, missä Taistikki on vielä hetken aikaa majailemassa. Runsas harjoitus on muokannut näiden kahden mahtailijan keskinäistä pikkukisailua koko ajan kehittyneempään suuntaan ja hivuttanut sen lopulta täydelliseksi paritanssiksi, josta voisi jopa käyttää termiä Ei-nuo-hölmöt-lopeta-ikinä.
Viattomalta näyttävä lepohetki, Taisto on asettunut huilaamaan possunsa kanssa ja Asterikin näyttää lopulta pysähtyneen.
Kahden sekunnin päästä pikainen silmäpeli johtaa siihen, että Asteri syöksyy kiinni possuun, josta Taisto (jo viisastuneena) ei ole hetkeksikään laskenut irti. Siirrytään yksissä tuumin tatamille.
Alkaa julma ja määrätietoinen taistelu ja Asteri käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Taisto murisee niin että seinät tärisevät, mutta se ei vakuuta enää ketään. Kehässä on todellinen amatsoni!
Asteri keikauttaa Taistoa vasemmalle..
ja oikealle..
.. ja vastustaja on nurin!
Taisto ei ole nyhveröitten sukua vaan iskee voimalla ja vimmalla takaisin, ei puhettakaan luovuttamisesta. "Hakkaa päälle pohjan poika!"
Tästä saat ja tästä!
Seinät ryskyvät ja amatsoni on nurin!
Ottelu ei ole todellakaan ohi, sillä Asteri vain lepäsi - ja taas mennään. Kansainvälisellä kenguruleirillä Asteri on oppinut nyrkkeilyn tekniset salat ja antaa Taistolle pataan niin että helisee.
Autenttista videokuvaa ottelusta (yhdestä niistä) pääset seuraamaan tästä linkistä.
Toiselle hurjalle raateluvideolle on tallentunut amatsoniAsterin verenhimoinen murina (alkaa suunnilleen kohdasta 0:30), josta kerrotaan hurjia tarinoita aina eteläisintä Amerikkaa myöten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


















































