Kun Asterin ja Taiston viileähkö sisarussuhde sai lisäpontta jo ammoin päättyneistä juoksuista ja Taisto tajusi, että rasittavasta pikkuipanasta on kasvanut Nainen -ja mikä parasta: sopivan kokoinen- niin vauhtia ei ole näiden kahden kaveruksen yhdessäolosta puuttunut.
Viime päivinä olemme Asterin kanssa visitoineet runsain määrin Kuopiossa, missä Taistikki on vielä hetken aikaa majailemassa. Runsas harjoitus on muokannut näiden kahden mahtailijan keskinäistä pikkukisailua koko ajan kehittyneempään suuntaan ja hivuttanut sen lopulta täydelliseksi paritanssiksi, josta voisi jopa käyttää termiä Ei-nuo-hölmöt-lopeta-ikinä.
Viattomalta näyttävä lepohetki, Taisto on asettunut huilaamaan possunsa kanssa ja Asterikin näyttää lopulta pysähtyneen.
Kahden sekunnin päästä pikainen silmäpeli johtaa siihen, että Asteri syöksyy kiinni possuun, josta Taisto (jo viisastuneena) ei ole hetkeksikään laskenut irti. Siirrytään yksissä tuumin tatamille.
Alkaa julma ja määrätietoinen taistelu ja Asteri käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Taisto murisee niin että seinät tärisevät, mutta se ei vakuuta enää ketään. Kehässä on todellinen amatsoni!
Asteri keikauttaa Taistoa vasemmalle..
ja oikealle..
.. ja vastustaja on nurin!
Taisto ei ole nyhveröitten sukua vaan iskee voimalla ja vimmalla takaisin, ei puhettakaan luovuttamisesta. "Hakkaa päälle pohjan poika!"
Tästä saat ja tästä!
Seinät ryskyvät ja amatsoni on nurin!
Ottelu ei ole todellakaan ohi, sillä Asteri vain lepäsi - ja taas mennään. Kansainvälisellä kenguruleirillä Asteri on oppinut nyrkkeilyn tekniset salat ja antaa Taistolle pataan niin että helisee.
Autenttista videokuvaa ottelusta (yhdestä niistä) pääset seuraamaan tästä linkistä.
Toiselle hurjalle raateluvideolle on tallentunut amatsoniAsterin verenhimoinen murina (alkaa suunnilleen kohdasta 0:30), josta kerrotaan hurjia tarinoita aina eteläisintä Amerikkaa myöten.
maanantai 24. tammikuuta 2011
perjantai 31. joulukuuta 2010
Aputytteli
Kaivelin koneelta vanhoja kuvia toista koira-aiheista postausta varten ja löysin otoksia Hertasta. Kuvat on otettu vanhan kodin pihassa, joskus monta aikaa sitten. Valokuvausteknisiin seikkoihin ei ehkä kannata kummemmin kiinnittää huomiota, kunhan leikin mv-toiminnolla.
maanantai 20. joulukuuta 2010
tiistai 7. joulukuuta 2010
Kuin kaksi marjaa
Hertta
"Hau hau, kuulkaa viestiä yössä:
taas ovat olleet rosvot työssä!
Jalokiviin ne kyntensä iski,
etsimään niitä nyt jokainen piski!"
maanantai 6. joulukuuta 2010
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Juhlapäivän kunniaksi allekirjoittanut sonnustautui säänkestäviin vermeisiin ja marssitti komppanian hiekkakuopalle riehumaan. Talvi oli kumminkin tehnyt melkoiset tepposet, sillä matka tyssäsi puoleen väliin. Umpihangessa kahlaaminen hidasti niin paljon vauhtia, että päädyin leiriytymään dyynin päälle - ja sitä paitsi siellä kuopan pohjalla oli hiihtäjiäkin. Paikasta riippumatta lopputulos oli kuitenkin sama, kasa lumisia koiria.
Kuvien sisältö on valitettavasti vähän surkea, kamera on niin hidas että Asteri on ehtinyt matkustaa Kuubaan ja takaisin ennen kuin saan sen uljaan profiilin ikuistettua. Lumen väri sentään muuttuu dramaattisesti kuvien välillä.
Lunta tuiski koko ajan lisää ja oli sitä ennestäänkin jo yhden (matalavartisen) saappaan varren verran. Hertta pompahteli hangen keskellä kevyesti kuin kukkakedon keijukainen ja kyllä Asterinkin persauslihaksista sen verran ytyä löytyi ettei ihan jumiin jäänyt, olkoonkin että töitä kyllä joutui tekemään kolminkertaisesti Hersyyn verrattuna.
Tällä pysäytetyksi pakotetulla kuvalla oli tarkoitus pelastaa koko blogipostaus, jos yksikään muu kuva ei syystä tai toisesta onnistuisi.
Että tällai täällä tänään juhlitaan. Itsenäisessä Suomessa saa pikkukoiratkin vähän leveillä.
Kuvien sisältö on valitettavasti vähän surkea, kamera on niin hidas että Asteri on ehtinyt matkustaa Kuubaan ja takaisin ennen kuin saan sen uljaan profiilin ikuistettua. Lumen väri sentään muuttuu dramaattisesti kuvien välillä.
Lunta tuiski koko ajan lisää ja oli sitä ennestäänkin jo yhden (matalavartisen) saappaan varren verran. Hertta pompahteli hangen keskellä kevyesti kuin kukkakedon keijukainen ja kyllä Asterinkin persauslihaksista sen verran ytyä löytyi ettei ihan jumiin jäänyt, olkoonkin että töitä kyllä joutui tekemään kolminkertaisesti Hersyyn verrattuna.
Tällä pysäytetyksi pakotetulla kuvalla oli tarkoitus pelastaa koko blogipostaus, jos yksikään muu kuva ei syystä tai toisesta onnistuisi.
Että tällai täällä tänään juhlitaan. Itsenäisessä Suomessa saa pikkukoiratkin vähän leveillä.
perjantai 29. lokakuuta 2010
Hei, meillä juostaan taas
Eli pikkuAsterista on tullut iso tyttö ja tällä päivämäärällä kerrotaan juoksujen alkaneen. Voi haikeus.
Herttahan on -kaikeksi onneksi- leikattu, eli kyseistä lystiä ei sentään tarvitse kestää neljää kertaa vuodessa ja todennäköisesti aikaa myöten Asteri saa kokea saman kohtalon, mutta katsotaan nyt ensin tuomareiden mielipide ja mietitään mahdollista suvunjatkamistarvetta ensin ja sitten sen jälkeen, joskus .
Onneksi talossa ei nyt kumminkaan ole urosta, niin kuin Hertan seurana aikoinaan. Vaikkakin kyseessä oli varsin seniili ja haparoiva paappakoira, niin ulvoa se osasi sitten senkin edestä. Mikä onkaan kivempaa kuin herätä aamuyöstä siihen, että ensin ulisee pitkäkuonoinen collie, jonka jälkeen vastalaulajaksi ryhtyy mölähtelevä bouvier, jonka lauluääni muistuttaa hyvin suuresti kuutamosonaattia lurittelevaa nautaeläintä.
Toistaiseksi en ole hankkinut Asterille juoksuhousuja. Se saa itse pitää itsensä siistinä ja putsata mahdolliset tipat lattioilta, itse siivoan sitten jos ja kun tarvetta on. Hertta hoiti homman hyvin ja uskon, että Asteri oppii siihen myös.
Että tuitui vaan täältä.. :P
perjantai 1. lokakuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


























