maanantai 6. joulukuuta 2010

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juhlapäivän kunniaksi allekirjoittanut sonnustautui säänkestäviin vermeisiin ja marssitti komppanian hiekkakuopalle riehumaan. Talvi oli kumminkin tehnyt melkoiset tepposet, sillä matka tyssäsi puoleen väliin. Umpihangessa kahlaaminen hidasti niin paljon vauhtia, että päädyin leiriytymään dyynin päälle - ja sitä paitsi siellä kuopan pohjalla oli hiihtäjiäkin. Paikasta riippumatta lopputulos oli kuitenkin sama, kasa lumisia koiria.



























Kuvien sisältö on valitettavasti vähän surkea, kamera on niin hidas että Asteri on ehtinyt matkustaa Kuubaan ja takaisin ennen kuin saan sen uljaan profiilin ikuistettua. Lumen väri sentään muuttuu dramaattisesti kuvien välillä.














Lunta tuiski koko ajan lisää ja oli sitä ennestäänkin jo yhden (matalavartisen) saappaan varren verran. Hertta pompahteli hangen keskellä kevyesti kuin kukkakedon keijukainen ja kyllä Asterinkin persauslihaksista sen verran ytyä löytyi ettei ihan jumiin jäänyt, olkoonkin että töitä kyllä joutui tekemään kolminkertaisesti Hersyyn verrattuna.














Tällä pysäytetyksi pakotetulla kuvalla oli tarkoitus pelastaa koko blogipostaus, jos yksikään muu kuva ei syystä tai toisesta onnistuisi.

Että tällai täällä tänään juhlitaan. Itsenäisessä Suomessa saa pikkukoiratkin vähän leveillä.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Hei, meillä juostaan taas


Eli pikkuAsterista on tullut iso tyttö ja tällä päivämäärällä kerrotaan juoksujen alkaneen. Voi haikeus.

Herttahan on -kaikeksi onneksi- leikattu, eli kyseistä lystiä ei sentään tarvitse kestää neljää kertaa vuodessa ja todennäköisesti aikaa myöten Asteri saa kokea saman kohtalon, mutta katsotaan nyt ensin tuomareiden mielipide ja mietitään mahdollista suvunjatkamistarvetta ensin ja sitten sen jälkeen, joskus .

Onneksi talossa ei nyt kumminkaan ole urosta, niin kuin Hertan seurana aikoinaan. Vaikkakin kyseessä oli varsin seniili ja haparoiva paappakoira, niin ulvoa se osasi sitten senkin edestä. Mikä onkaan kivempaa kuin herätä aamuyöstä siihen, että ensin ulisee pitkäkuonoinen collie, jonka jälkeen vastalaulajaksi ryhtyy mölähtelevä bouvier, jonka lauluääni muistuttaa hyvin suuresti kuutamosonaattia lurittelevaa nautaeläintä.

Toistaiseksi en ole hankkinut Asterille juoksuhousuja. Se saa itse pitää itsensä siistinä ja putsata mahdolliset tipat lattioilta, itse siivoan sitten jos ja kun tarvetta on. Hertta hoiti homman hyvin ja uskon, että Asteri oppii siihen myös.

Että tuitui vaan täältä.. :P

perjantai 1. lokakuuta 2010


Pikkukoira asettui kannonnokkaan.
"Tässä vahdin ja ohikulkijat stoppaan."
Ainakin kärpäsen ja kaksi muurahaista,
vetää kyllä tämäkin kaista,
Vaikka ei ole helppoa tullimiehen työ,
ei palkkaa saa, ei leiville lyö.
Sääntöjen mukaan kuitenkin mennään
ei jonossa muksita ketään nennään.




Maailma peittyy hahtuviin,
valkoisiin ja pehmeisiin.
"Näenkö mä unta,
sataako nyt lunta?"
pikkukoira kummeksuu
ja petinsä vain kutistuu.


tiistai 21. syyskuuta 2010


 Ulkoa uhkaa vaara suuri,
pikkukoira vahdissa, mikä tuuri.
Lapsi siellä kiljuu ja kitisee,
"Hirrrveä Mörkö", pikkukoira pihisee.



sunnuntai 19. syyskuuta 2010


 Pikkukoira roikkuu sohvan reunalla,
kohta melkein lautasella,
silmissä kiiltää herkun puute,
"Anna ruokaa, etkö jo kuule?"
Muistuttaa siis ryömimällä,
niitä, jotka ovat syömäsillä:
"Vahdille pitää herkku antaa,
että sen haukku kauas kantaa.
Ei tule silloin ryöväreitä,
kaikki muistaa karttaa meitä."


maanantai 6. syyskuuta 2010

Treffikoira

Joku aika sitten käytiin Asterin kanssa pienimuotoisilla pentutreffeillä kasvattaja Elliksen luona. Itsellä ei ollut kameraa mukana (...!!! *joku päänhakkaamishymiö tähän*), joten napsin Sakari-veljen blogista muutaman kuvan itselleni talteen (blogissa on pentutapaamisesta enemmänkin kuvia). Tässä Sakari ja Asteri temmeltävät pihalla..














...kun pahimmat energiahuurut on purettu ensin sisätiloissa (edessä Xena-emo, sitten Sakari ja viimeisenä räähkä-Asteri, Aava-sisko puuttuu kuvasta)


















(Edeltävät kuvat (c) Katja)
---

Muutoin meille ei oikein kuulukaan mitään upouutta. Sisäsiisteys-asiassa on otettu aimo harppaus parempaan suuntaan, kun kotona ollessa on aikaa panostaa säännölliseen ulkoiluun. Koulutusrintamalla meillä ei olla sitten ihan niin aktiivisia, lähinnä opiskellaan sellaisia käytännön tarpeen mukanaan tuomia pikkujuttuja. Asteri on mm. erinomaisen taitava jo kiertämään puut ja lyhtypylväät ja palaamaan takaisin sitä kautta mistä remmikin kulkee.

Lisäksi Asteri on oppinut (ja ihan ensimmäisellä kerralla!) levittelemään lankakerän pitkin ja poikin olohuonetta niin, että lankaerän voi tarkistaa nopsaan silmämääräisesti. Ei ollut (tehtaalta tulleita) solmuja eikä värivirheitä.
Muutenkin Asteri on kovasti käsityöihmisen koira, nukkuu yleensä sikeästi, kun allekirjoittanut syventyy neulomaan tai sitten tarkkailee lähietäisyydeltä työn sujumista.